31. tammikuuta 2011

Hella W

      Käytiin eilen elokuvissa katsomassa paljon puhuttu Hella W. Kokemuksesta jäi itselleni kassin pohjalle lähinnä pään pudistelua. Sirkka puolestaan ilmaisi asian toteamuksella, että olisi Hella Wuolijoessa ainesta paremmankin tekemiseen.
      Ehkä pettymyksen aiheuttivat omat virheelliset odotukset nähdä "elävinä kuvina" Hellan elämää ja toimintaa vähän laajemminkin. Filmi kuitenkin keskittyi ainoastaan hänen oletettuun toimintaansa vakoojana sodan pyörteissä, ja siinäkin lähinnä vain kuulusteluihin ja viimeisten kymmenien minuuttien aikana kohteluun vankilassa ja kirjoittamiseen siellä.
      Varsinainen henkilökuva Hella Wuolijoki -nimisestä vaikuttajasta jäi kovin ohueksi. Hänen virolaista syntyperäänsä korostettiin useallakin maininnalla, mutta esimerkiksi menestystä liike-elämässä sivuttiin vain tilikirjojen selaamisella ja suorittamalla kertaalleen lyhyt ohikävely sahalla. Rakkaudetonta suhtautumista tyttäreensä Vappuun käsiteltiin tämän uloskävelyyn päättyneessä keskustelukohtauksessa. Wuolijoen toiminta kansanedustajana ja Yleisradion pääjohtajana sivuutettiin lyhyellä valkokankaalle filmin lopuksi ilmestyneellä tekstillä.
      Wuolijoen kirjallinen tuotteliaisuus sen sijaan oli hyvin esillä. Suomalaisille katsojille se lienee on niin tuttua, että näytelmien esittely niiden pohjalta tehtyjen elokuvien katkelmina oli turhaa. Se tuskin innostaa ketään hakeutumaan uudelleen vanhojen filmien pariin ja vaikutti näinkin laajasti esitettynä lähinnä ajantäytteeltä.
      Nykyelokuvien tyyliin kaikki, mitä tapahtui, tapahtui savun keskellä - tupakansavun, jonka kaltainen verho leijaili katsojien tajuntaan heti alkuteksteistä lähtien. Useimmiten kuvan vaihtuessa ensin sytytettiin savuke tai otettiin lähikuva suupielessä tai kädessä olevasta jo savuavasta tupakasta. Piilomainontaako? Hauska yksityiskohta asiassa oli, että ilmeisesti vanhempi etsivä (AL) ei suostunut keinotekoisesti imemään savuavaa pötköä, joten hän joutui riiputtamaan suupielessään palamatonta natsaa.
      Kuten alussa totesin, odotukseni poikkesi tyystin näkemästäni. En osannut kuvitella näkeväni vain noin tunnin kestävää kuulustelujaksoa ja varttitunnin vankilakohtausta, vaan jonkinlaisen läpivalaisun Hella Wuolijokeen, jonka persoona omissa mielikuvissani kulminoituu toimintaan kirjailijana ja Yleisradion pääjohtajana.
      Ainesta muuhunkin käsittelyyn Wuolijoessa olisi ollut. Samoin aikaa, sillä filmin kesto oli vain 1.15. En tiedä, mikä filmin loppujen lopuksi oli tarkoitus olla. Ainakaan elämänkerta se ei ollut, ei myöskään toimintafilmi. Jäljelle jäi omalta kohdaltani lyhyt savuava katkelma erään ihmisen eräästä elämänvaiheesta.
      Elokuvan taustahenkilöiden onnistumiseen tai näyttelijäsuorituksiin en puutu. Niiden arvioinnissa minua huomattavasti pätevämpiä löytyy tässäkin pienessä lukupiirissä.

Pisteitä (0-5): 2
MATTI

20. tammikuuta 2011

Millenium-trilogia

STIEG LARSSON (15.8.1954-9.11.2004)

Miehet jotka vihaavat naisia (2005)
WSOY 2006, suom. Marja Kyrö. Luettu: WSOY pokkari 2009, 612 siv. (oma)
Tyttö joka leikki tulella (2006)
WSOY 2007, suom. Marja Kyrö. Luettu: WSOY pokkari 2010, 691 siv. (oma)
Pilvilinna joka romahti (2007)
WSOY 2008, suom. Marja Kyrö. Luettu: WSOY nid. 2008, 690 siv. (kirjasto)

Luin joulun alla Hesarin kirjasuosituksia lahjoiksi ja silmä osui Stieg Larssoniin. Ilmeisesti joulupukille oli käynyt samoin, sillä paketista löytyi trilogian ensimmäinen osa. Siitä alkoi 2000 sivun lukuputki, joka päättyi tammikuun puolivälissä.
Sen jälkeen vuorossa oli trilogian filmatisointien DVD-hankinta ja niiden katselu.

Nyt sattui taas käteen sellainen kirja, siis kirjat, jotka on luettava yhdeltä istumalta. Harvakseltaan tämä sika sellaisia helmiä löytää, joten kiitoksia menee ihka ensimmäisen vihjeen antaneelle Mustanaamiolle ja joulupukille. Valitettavasti kirjailijalle itselleen ei kiitosta enää voi toimittaa.
Koska kirjat julkaistiin postuumisti, hän ei myöskään saanut nauttia parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnetystä Lasiavain -palkinnosta, minkä sekä trilogian ensimmäinen että kolmas osa saivat - ehdottoman ansaitusti, sanon, vaikka en muita ehdolla olleita romaaneita ole lukenutkaan.
Stieg Larsson kirjailijanimenä sai trilogiastaan kunniaa ja mainetta, mutta taloudellisen tuloksen niittivät muut. Tai niittävät, sillä perintöä nostamaan ilmestyivät yllättäen hänen isänsä ja veljensä, ja kirjailijan elinkumppanina lähes 40 vuotta elänyt Eva Gabrielsson käy nyt katkeraa riitaa niin perintörahoista kuin oikeuksista kirjalliseen tuotantoon. Tilannetta värittävät arviot ja todistelut siitä, että Larsson ja Gabrielsson kirjoittivat romaanit yhteistyönä. Kuinka suuri on kummankin osuus tekstistä, on toistaiseksi ratkaisematta.
Sivuhuomautuksena on tässäkin mainittava, että Stieg Larssonia ei pidä sekoittaa maanmieheensä, runoilija/kirjailija Stig Larssoniin.

Aloita ensimmäisestä
Trilogia on luettava ilmestymisjärjestyksessä. Yhteiskunnallisia ja liike-elämän väärinkäytöksiä paljastavan Millenium-lehden tutkiva toimittaja Mikael Blomkvist sai avukseen uskomattoman tietokonehakkeri Lisbeth Salanderin ja alkaa tekojen, tapahtumien ja selvitysten vyyhti, mistä selviytyäkseen lukijan on oltava mukana alusta alkaen.
Ensimmäisessä osassa selvitetään varakkaan teollisuussuvun tragedia ja seuraavassa saatetaan päätökseen toisen, koko kirjasarjan aloittaneen, raharuhtinaan toimien paljastaminen. Kolmannessa ja eniten kiinni sitovassa osassa paljastetaan salaiseen poliisiin syntynyt ja pesiytynyt ja salaisella rahoituksella toimiva pieni vielä salaisempi osasto, Sektio. Se löytyy ja murskaantuu Blomkvistin paneutuessa yksisuuntaisen ystävyytensä nimissä Salanderin, tuon väärinkäytetyn ja psyykkisesti sairaaksi julistetun hakkerineron, pelastamiseen ja yhteiskuntakelpoiseksi saattamiseen.
Jos sarjan lukemista ei aloita ensimmäisestä osasta, keskeiset henkilökytkökset jäävät hämäriksi ja osittain arvailujen varaan, samoin heidän ominaisuutensa, vahvuutensa ja heikkoutensa, ja mikä tärkeintä, motiivinsa.
Aloita siis alusta: Miehet jotka vihaavat naisia. 
 
Mitä ja miksi?
Ilman tarkempaa Stieg Larssonin ja Eva Gabrielssonin elämänkatsomukseen perehtymistäkin on helppo huomata, että he asettuvat kirjoissaan poikkeuksetta heikomman ja vääryyttä kärsineen puolelle. Koko trilogian kantavia teemoja ovat naisiin kohdistuneet kieroutuneet ja sairaat asenteet sekä prostituutio ja ihmiskauppa. Myös kirjojen osioiden välikirjoituksissa he tuovat voimakkaasti esille nimenomaan naisiin kohdistuneen väkivallan, mutta myös naisten käyttämisen väkivallan suorittajina, mm. amatsoonisoturena. (Missä määrin näitä sitten on ollut muualla kuin sankaritarustoissa?)
Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä paremmin tulee esiin kirjoittajan/-jien suunnaton tiedon määrä. He ovat perehtyneet yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä ja rahamaailmassa esiintyviin toimintatapoihin, psykologiaan, terveydenhuoltoon, tietokoneiden ja niiden ohjelmien toimintaan, ampuma-aseisiin, jne.
Kirjoittajien kunniaksi on lisäksi mainittava lähes sataprosenttinen loogisuus ja johdonmukaisuus. Tapahtumat henkilöineen seuraavat toisiaan, ne on punottu kiinteiksi yhteenliittymiksi, vaikka tapahtuisivat etäällä toisistaan, eikä henkilöitä tarvitse palata etsimään ”kuka se nyt olikaan” -tyyliin, kuten valitettavasti niin monissa hyviksikin mainituissa romaaneissa on tehtävä. Lyhyesti sanottuna jäsentely on selkeä ja kerralla ymmärrettävä.
Millenium-trilogian mukaansa tempaava voima on jännityksen ja seuraamisen helppouden lisäksi monipuolisuus. Mukana on kohtuullisen suurin annoksin väkivaltaa (joissakin kohdin sen esittely tuntuu jopa ylimitoitetulta), rakkautta ja seksiä eri tahoilta käsiteltyinä sekä inhimillisiä piirteitä, joita on annettu myös joillekin pahoille.
Kaikki keskeiset henkilöt saavat mukaan tulonsa yhteydessä esittelyn tyyliin kuka-missä-milloin. Heitä ei perusteetta jaeta hyviin ja pahoihin, vaan jokaisen kohdalla kerrotaan, miksi hän teki niin, miksi hänellä omasta mielestään oli oikeus toimia näin.
Pisteitä (0-5): 5
MATTI

17. tammikuuta 2011

Odotellaan vielä hetki

Yritän vasta viritellä tätä blogiani. Toistaiseksi en ole saanut sitä näkyviin kuin itselleni. Tutkin ja tukin tekemäni virheet. Siis malta vielä hetki.