Melkein Geisha, hurmaava ja hullu

MINNA EVÄSOJA 
Gummerrus 216, 239 sivua

   Eväsoja oli ensin vuoden oppilasvaihdossa Japanissa ja sitten kolme vuotta tohtorikoulutuksessa Japanin Kiotossa. Kirjassa hän kertoo opinnoistaan ja japanilaisten arkipäivän elämästä omine tapoineen. Varsinkin nämä japanilaisten arkipäivän elämän kuvaukset ovat mielenkiintoista luettavaa ja ainakin minulle aivan uutta tietoa heidän tavoistaan.

   Kirjailija asui kolme vuotta talossa, jonka omisti lääkäriperhe. Perheen äiti oli kotirouva, niin kuin monet japanilaiset vaimot ovat. Perheen poika oli jo mennyt naimisiin ja muuttanut kotoaan. Tytärkin oli naimaiässä ja kirjailijan asuttama talo oli määrä purkaa ja rakentaa uusi tyttären avioituessa. Mielenkiintoista oli, että vuokraemännällä oli taloon omat avaimet ja hän saattoi tulla käymään milloin sattui, ennalta ilmoittamatta.

   Japanilaisessa kulttuurissa on monia meille outoja piirteitä. Esimerkiksi kirjailija vieraili usein vuokraemäntänsä luona, mutta tapasi tämän lääkärimiestä vain kerran kolmen vuoden aikana, kun tämä tuli yllättäen normaalia aikaisemmin kotiin. Silloinkin mies vain ynähti jonkinlaisen tevehdyksen ja painui omaan huoneeseensa.

   Yllättävästi vaimo on perheen pää, jolle mies tuo kuukausittain tilinpussinsa avaamattomana. Vaimo antaa sitten hänelle sopivaksi katsomansa summan miehen omiin tarpeisiin, mutta hoitaa itse perheen talouden. Vaimo muutenkin määrää perheen elämän menon. Avioliittosuhde ei ole useinkaan niin kiinteä kuin meillä. Miehellä voi perheen kodin lisäksi olla myös oma asunto ja hänellä voi olla rakastajattaria. Jos hän sattuu saamaan lapsen toisen naisen kanssa, tällä ei ole perintöoikeutta miehen omaisuuteen.

   Näitä tapojen kummallisuuksia on kirjassa rutosti, joten niitä on turha ruveta selittelemään. Kirja on paras lukea ja todeta, kuinka erilaisissa maailmoissa me ihmispolot taipalettamme taaperramme. Kirja ei anna kaiken kattavaa katsausta japanilaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon, mutta saa siitä aika hyvän katsauksen ja kosolti ajattelemisen aihetta. Suosittelen lämpimästi matkaa japanilaiseen kulttuuriin ja elämään monine sääntöineen ja tapoineen. Vaikka kirja on kirjoitettu naisen näkökulmasta, on miestenkin hyvä tarttua kirjaan. Ainakin minä luin kirjan suurella mielenkiinnolla.

   NIILO

Tie

CORMAK Mc CARTHY

WSOY 2009, 245 sivua

   Kuvaus ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, mutta kaikesta päätellen sama koskee koko maapalloa.

   Isä ja nuori poika vaeltavat tuhkan peittämässä maisemassa pohjoisesta kohti etelärannikkoa työntäen kärryissä vähäistä omaisuuttaan, ruokaa ja vaatetusta. Perheen äiti on tehnyt oman ratkaisunsa, eli itsemurhan. Isäkin on mukana ainoastaan poikansa vuoksi, kyse on toivosta toivottomassa maailmassa.

   Kaksikon matka etenee jatkuvassa nälässä ja kylmyydessä piilotellen muilta ihmisiltä, pääosin raakalaisilta, jopa ihmissyöntiä harjoittavilta joukkioilta. Isä yrittää valaa toivoa poikansa mieleen keskustelun avulla, vaikka ei itsekään usko hyvään loppuun.

   Pieniä hyviäkin hetkiä sattuu, he löytävät jostakin kellarista lukitun varaston, jonka oven mies onnistuu murtamaan, ja he saavat täydennystä ruoka- ja vaatevarastoonsa. He onnistuvat pääsemään rannikolle, mutta siellä eräs mies ampuu jousella isää jalkaan, siitä seuranneen tulehduksen takia tämä kuolee. Joku ns. hyvien ihmisten ryhmä ottaa kuitenkin pojan joukkoonsa ja matka jatkuu.

   Mitään viihdettähän kirja ei ole, mutta täysin mahdollista, kun tietää millaisia johtajia maailmassa on ja millaiset määrät ydinaseita heillä on. Lisäksi on maita, joiden sekopäät johtajat viis veisaavat kansaivälisistä sopimuksista, ja jotka myös omistavat ydinaseita. 

   Kirja on palkittu USA:sa Pulitzer-palkinnolla 2007. Kirjailijalta on Suomessa ilmestynyt myös mestarillinen ns. rajatrilogia Kaikki kauniit hevoset, Matka toiseen maailmaan ja Tasangon kaupungit sekäkulttiromaanin maineen saanut mutta äärimmäisen julma Veren ääriin.

   ESKO

Täällä Pohjoisnavan alla

Täällä Pohjoisnavan alla
Matkani saunankestäväksi suomalaiseksi

DIETER HERMANN SCHMITZ
Atena Kustannus Oy 2013, 305 sivua

   Schmitz on Saksan Reininmaalta Suomeen muuttanut mies. Hän on naimisissa pohjanmaalaisen naisen kanssa ja työskentelee saksankielen lehtorina Tampereen yliopistossa. Perheesen kuuluu kaksi teini-ikää lähentelevää lasta, tyttö ja poika. 
   Parikymmentä vuotta Suomessa asuttuaan hän päättää anoa Suomen kansalaisuutta. Hän paneutuu asiaan huolella. Tarkoitusta varten hän laatii kymmenen kohdan luettelon, mitä asioita hänen pitää tehdä tullakseen niin paljon suomalaiseksi, että voi jättää kansalaisanomuksen.

   Schmitz kertoo varsin eloisasti edistymisestään suomalaisuuden tiellä. Vaikka kirjailija ei suhtaudu kovin kriittisesti meihin kantasuomalaisiin, kirjaa lukiessa tuli joskus miettineeksi, että tällaisiako me olemme ulkopuolisen silmin nähtynä.
   Kun nyt kevätkin on vauhdilla tulossa, kirja olisi sopivaa luettavaa iltojen ratoksi. Voisi samalla tarkistaa, onko itse käynyt läpi Schmitzin suomalaisuuden kriteerit.

   NIILO