Radzinski on kirjoittanut myös Stalinin elämänkerran. Myös näytelmän ohjaaja
ja lavastaja ovat venäläisiä. Kuusista näytteli esikuvansa näköinen
teatterinjohtaja Asko Sarkola ja Stalinia usea henkilö, mm. Esko Roine
pyörätuolissa, sekä suurikokoinen Stalinin päätön patsas.
Tässä näytelmässä minullakaan ei ollut kuulo-ongelmia, sillä näyttelijät
huusivat suoraa huutoa koko ajan. Minusta se kyllä sopi hyvin näytelmän
luonteeseen.
Tämä on näytelmä, joka taatusti herättää ajatuksia. Yksi niistä on
taistolaisten 1970-luvulla esittämä iskulause "Kuusisen tie olkoon
meidänkin tiemme". Tulee mieleen myös Otto Willen tyttären Hertan ajatus,
jonka hän esitti 1940-luvun lopulla Hakanienen Toveri men halkokasojen päältä:
"Tsekkoslovakian tie on meidänkin tiemme!" Onneksemme kumpikaan
ajatus ei saanut suurempaa kannatusta.
Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon UKK:n Pekka Peitsi
-nimimerkillä ollut kirjoitus Suomen Kuvalehdessä 1970-luvun lopulla:
"Kuusinen oli pelkkä robotti Stalinin selän takana, joka toteutti
pilkulleen Stalinin määräyksiä."
Näytelmässä yksi Kuusisen repliikki on: ”Minä pelkäsin ja vihasin häntä
(Stalinia).” Ainakin pelko on helppo uskoa.
Mitä pitäisi ajatella henkilöstä, joka pysyttelee vaiti, kun vaimo ja poika
lähetetään Siperiaan vankileirille? Kuusinen ei ollut ainoa Stalinin
lähipiiristä, jota tämä kyykytti vastaavalla tavalla, myös Molotovin vaimo
lähetettiin Gulagin (vankileirien) riemuihin.
Varsinkin nuoremmalle polvelle (joka ei taida näistä asioista mitään
tietää) olisi terveellistä tietää, millainen edustaja Suomella oli
Neuvostoliitossa tämä Otto Wille, josta piti tulla sijaishallitsija meille,
mutta me tyhmät suomalaiset emme tätä ”jaloa” ajatusta hyväksyneet.
ESKO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti