Tammi 2014, Keltainen kirjasto, 474 sivua.

Tästä alkaa erikoinen kirjailijanura. He päättävät pitää järjestelynsä salassa. Babba päättää kokeilla romaanien kirjoittamista ja aloittaa dekkareilla (aivan niinkuin Ekmankin aloitti kirjailijanuransa).
Kirjat menevät kustantajan seulasta läpi, ja alkukangertelun jälkeen menestystäkin alkaa tulla. Sen myötä järjestelyn salassapito vaikeutuu.
Babba siirtyy dekkareiden kirjoittelusta kaunokirjallisuuteen ja alkaa kirjoittaa Käärmeensylki-trilogiaa. (Ekmannilta on ilmestynyt Sudentalja-trilogia. Se on julkaistu myös Keltaisessa kirjastossa. Selviä omaelämänkerrallisia aineksia on muitakin.)
Lillemor kutsutaan Babban kirjottajankykyjen ansiosta Ruotsin Akatemian jäseneksi (myös Ekman on Akatemian jäsen). Lillemoria jännittää kovasti, sillä hän ei ole tottunut liikkumaan ns. piireissä. Akatemian herrat ottavat kuitenkin kauniin kirjailijattaren hyvin joukkoonsa ja Lillemor pääsee vanhojen herrojen kanssa mm. päättämään kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajasta.
Salaisuuden pitäminen käy ainavain vaikeammaksi. Babba on kertonut totuuden miesystävälleen, kun tietää, että tämän takana salaisuus säilyy. Lillemorin äiti on alkanut haistaa "palaneen käryä" ja Lillemorin täytyy kertoa totuus hänelle. Aluksi äiti suuttuu kovasti, kun hänen tytärtään käytetään kulissina, mutta asiaa tarkemmin ajateltuaan hän innostuu ja patistaa tytärtään pitämään salaisuuden piilossa. Pääsehän äiti tyttären siivellä julkisuuden valokeilaan, mistä niin kovasti nauttii.
Ekman osoittautuu tässä kirjassaan toisen akateemikon Torgny Lindgrenin sukulaissieluksi. Kirjassa on samanlaista hiljaista ironiaa kuin Lindgreninkin monissa kirjoissa.
Verrattuna kolmeen edelliseen Sudentalja-kirjaan, "vanha rouva" on tässä keventänyt tarinointiaan, mikä sopii hyvin meille tavallisille lukijoille.
Tätä kirjaa kehtaa kyllä suosittella vaikkapa kesälukemiseksi.
ESKO
Katso myös Niilon ja Matin kommentit kirjoitukseen.