15. toukokuuta 2012

Crow Lake – Takaisin kotiin


MARY LAWSON
Karisto 2003, 289 sivua

Täytyi oikein kahdesti lukea kirjan takakannen luonnehdinta ”…traaginen ja sydäntäsärkevän hauska”. Mitä se on – sydäntäsärkevän hauska?

Crow Lake varmasti on traaginen, enemmän tai vähemmän sen jokaisen päähenkilön elämä; yhtä lailla yllättäen auto-onnettomuuden seurauksena orvoksi jääneiden neljän lapsen kuin naapuriperheen, jota perinnöllisesti väkivaltainen isä hallitsee käsittämättömällä raakuudella.

Kirja kertoo ”siellä jossakin” Pohjois-Ontariossa Kanadassa olevan pienen kyläyhteisön elämästä. Morrisonin perheen isä ja äiti menehtyvät, mutta pariakymmentä lähestyvä perheen vanhin poika Luke tukenaan vuotta nuorempi Matt päättävät, että nuorempia sisaria, seitsemän ikäistä Katea ja vaippaiässä olevaa Bo -tyttöä ei viedä kodista mihinkään. Perhe pidetään koossa vaikeuksienkin keskellä sisulla ja rakkaudella.
Suurelta osin huolehtivan ja hyväntahtoisen kyläyhteisön avulla lapset varttuvat kuka kokiksi, tutkijaksi tai viljelijäksi ja löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa.

Mielenkiintoinen kiinnostuksen kohde myös lukijalle kirjassa on Mattin kiinnostus luontoa kohtaan, nimenomaan lähistön lampien elämää, eläimiä ja eliöitä kohtaan. Milloinkaan hän ei kyllästy tutkimaan mahallaan rantapenkereellä maaten millainen veden elementti oikeastaan on. Näihin salaisuuksiin siskoaan Katea perehdyttäessään hän samalla pohjustaa tämän tulevaisuutta.

Yhden pohdinnan aiheen lukijalle antavat aikuiseksi kasvanutta ja tutkijan ammatissa toimivaa Katea painostavat itsesyytökset; onko hän edennyt elämässään sisarusten kustannuksella.

Aivan helppoa orvoiksi jääneiden kanssa myötäeläminen ei lukijalle ole. Siitä pitävät osaltaan huolen tapahtumat naapuriperheessä, jonka isä sairaalloisesta väkivaltaisuudestaan huolimatta tarjoaa työtä ja sen myötä Lukelle ja Mattille, ja sen myötä apua orpolasten niukkaan talouteen.


Aika monta tähteä kirja minulta saa: ****
Erikseen on mainittava, että turhat löpinät kirjan alusta on jätetty kirjoittamatta, joten kirja sitoo lukijansa ensimmäisestä viimeiseen sivuun.

MATTI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti