Taas on yksi kirja
luettu. Kun Mirja lähti käymään kirjastossa sanoin, että tuo minullekin muutama
kirja. Kuuliainen vaimo toi.
Ensimmäiseksi otin
luvun alle Enni Mustosen Morsiuskesän (Otava 2009, 255 sivua). Arvasin sen
täydeksi hömpäksi, mutta täyttihän se tehtävänsä. Kirjan juoni ja
television Maajussille morsian -sarja kulkevat niin selvästi käsi kädessä, että Mustosen voi otaksua kuuluvan sarjan kirjoittajiin. En tiedä, kuuluko hän sarjan tekijöihin, en myöskään sitä, kumpi on syntynyt ensin, kirja vai ohjelman käsikirjoitus.
Mietin, miksi
tällaisia viihteeksi tarkoitettuja romaaneja ei voi kirjoittaa niin, ettei
loppuratkaisu ole lukijalle selvillä jo melkein ensilehdiltä. Kirjassa on
kuvattu aika mukavasti maatalojen elämää, mutta loppuratkaisu on lapsellisen
hunajainen.
Jos haluaisi esittää
jotensakin fiksua miestä, ei kannattaisi tunnustaa lukevansa tämäntapaisia
kirjoja. Mutta kun en sellainen ole, voin reilusti sanoa lukeneeni. Kaikkinensa
en parhaalla tahdollakkaan voi suositella kirjaa teidän muiden luettavaksi,
ainakaan miesten. Enkä usko, että viitsisitte lukeakaan. Minulle tämä oli hyvää
aivojen tuuletusta.
Ruohometsän kansa
lukupiiriin!
Kun olen lukenut
Myllytien lukupiirissä käsiteltyjen kirjojen luetteloa, tuli mieleeni ehdotus.
Voisitte joskus ottaa käsittelyn alle aikoja sitten ilmestyneen kirjan
Ruohometsän kansa.
Olen lukenut kirjan
kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta sen tapahtumat ovat vieläkin muistissani.
Johtuneeko sitten iästä, että alkaa unohtaa tämän päivän asiat ja menneet
pysyvät muistissa.
(Ruohometsän kansa, Richard
Adams, 1972)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti