Hajamietteitä viimeksi luetuista

Kaiken käsikirja

Esko Valtaojan Kaiken käsikirja on viimeisin lukemani kirja. Aivan tarkkaan kirjan nimi ei pidä paikkaansa, ja tekijä toteaakin lopussa, että kirjasta puuttuu mm. Viivi Pumpasen kännykkänumero.

Paljon muuta ja oleellisempaa on mahtunut kirjan 200 sivuun. Kirjassa käsitellään universumin kehitys alkuräjähdyksestä lähtien, eläinkunnan, mukaan luettuna ihminen, kehitys yksisoluisesta molekyylistä nykyiseen muotoonsa. Sijansa saavat usko ja uskonto ja niiden vaikutus maailman kehitykseen, samoin taide ja sen vaikutus maailmaan. Moraali on erittäin hienosti käsitelty. 

Koska kirjoittaja on tiedemies, oma alakin on mukana. Kaikkien aikojen viisaimmaksi ihmiseksi hän nimeää Isaac Newtonin; jokainenhan tietää kaverin, joka istui puutarhassaan ja näki kun omena putosi puusta.

Mikael Karvajalka

Mika Waltarin Mikael Karvajalka oli edellinen lukemani (kolmas lukukerta), kun se on miessakin kirjapiirissä seuraavana listalla. Siitä ei sen enempää.

1Q84

Haruki Murakamin paljon maailmalla huomiota saanut järkäle (800 sivua) 1Q84 on päivitetty versio Orwellin 1984 kirjasta; isoveljen tijalla on vaan pikkuväki valvomassa ihmisten ajatuksia ja mieltä. Mukana on paljon seksikuvauksia, ainakin näin vanhan kääkän mielestä.

Minä olen monta

John Irvingin uusin teos Minä olen monta on arvostelijoiden kehuma - itse en rupea sitä kehumaan. Syy on osittain sama kuin edellisessä. Pääosin se kuvaa transseksuaaleja (päähenkilö on transu), aivan liian paljon vertaillaan penisten ja rintaliivien kokoja.

Kirja on tavallaan puolustuspuhe lesbojen ja homojen puolesta. Saahan niitä puolustaa, sehän on nykyään trendi, eikä minulla sitä vastaan mitään ole, mutta tässä kirjassa se tehdään varsin pitkäpiimäisesti ja turhan (yli 600 sivua) pitkään.

Sydäntorni

Jennifer Eganin Sydäntorni on tarina, jossa rikastunut amerikkalaismies ostaa ikivanhan linnan jostakin Itä-Euroopasta ja alkaa saneerata sitä. Avuksi hän pyytää serkkunsa. Linnassa tietenkin kummittelee ja sen tornissa asuu linnan entisen omistajasuvun lähes satavuotias muori, joka tuo soppaan omat mausteensa.

Kohtalaisen hyvä tarina, ehkä hieman kiemurainen. Kannattaa olla lukiessa tarkkana, ettei putoa kärryiltä.

ESKO