Sally Salminen – vähän tunnettu, paljon pidetty

SALLY SALMINEN, kirjailija

tunnetuin teos KATRIINA, 1936.

Ensimmäinen suomennettu painos: OTAVA 1936.

Kansikuva: 15.painos, OTAVA 1994, 422 sivua.

Myllytien Lukupiirissämme KATRIINA sai huippupisteet, kouluarvosanoin: 9-9-10-10-9-9-9-9-8-8,5-10.

Sally Salmista on luonnehdittu suomalaisena kirjailijana oman aikansa sensaatioksi. Sellainen hän kenties olikin, mutta sitä voi hyvällä syyllä kysyä, oliko hän suomalainen. Syntyjään kyllä, samoin nuoruudessaan, mutta muutti jo varhain Ruotsiin, sieltä Yhdysvaltoihin ja asettui lopulta Tanskaan.

Suomalaisittain – ja muutenkin – hänen pääteoksensa oli KATRIINA, esikoisromaani. Siitä tuli heti ilmestymisensä jälkeen 1936 erittäin suosittu. Se käännettiin parillekymmenelle kielelle ja jo ilmestymisvuonna siitä otettiin peräti 15 painosta. Kirja sai mm. Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon.

Sally Salmisen kohdalla toteutui kaikille kirjoittajille tuttu kirjoittamisen pakko. Kun köyhässä 12-lapsisessa perheessä ei ollut varaa hankkia kirjoja ja kouluttaa lapsia, turvautui ikäjärjestyksessä kahdeksas Sally lukemiseen ja kirjailijan urasta haaveilemiseen. Kirjoittamisen mahdollisuuksista käytiin perheessä varmasti vilkastakin keskustelua, sillä sisarusparvesta myös Uno, Aili (Nordgren) ja Runar saavuttivat nimeä kirjailijoina. Kun lapsena ei voinut kirjoittaa, eikä opiskeluun ollut mahdollisuuksia, Sally luki. Suurimpia suosikkeja olivat Topelius ja Runeberg.

Sally Salminen syntyi Ahvenanmaalla 25.4.1906 ja kuoli Kööpenhaminassa 18.7.1976.

Kun opiskelumahdollisuudet kotona tarjosivat vain kansakoulun, hän opiskeli työn ohella kirjekursseilla. Jo rippikouluikäisenä hän työskenteli kotikylänsä osuuskaupassa, mutta hakeutui muutaman vuoden jälkeen 18-ikäisenä Tukholmaan, aluksi kotiapulaiseksi, sitten myyjäksi ja lopulta Linköpingiin kauppa-apulaiseksi.

Kolmessa vuodessa hän vieraantui ruotsalaisesta elämäntavasta ja muutti takaisin Ahvenanmaalle. Yhä jatkuva itseopiskelu tuotti tulosta ja hänestä tuli Maarianhaminan osuuskaupan kassanhoitaja ja kirjanpitäjä… mutta vain hetkeksi.

Vuonna 1930 eli 24-vuotiaana hän muutti kaksi vuotta nuoremman Aili-sisarensa kanssa New Yorkiin Yhdysvaltoihin. Hän sai töitä kotiapulaisena ja jatkoi jo käynnistynyttä kirjoitusharrastustaan. Kuusi vuotta elämä jatkui työn ja kirjoittamisen merkeissä. Iltaisin työpäivän jälkeen kirjoittamallaan käsikirjoituksellaan hän viimein osallistui romaanikilpailuun. Näin esikoisromaani KATRIINA sai mahdollisimman suuren julkisuuden paitsi kilpailun voittajana myös kirjallisten ansioidensa takia.

Varauksellista suhtautumista

Sallyn isä kuoli tytön ollessa vain 7-vuotias. Lapsuuden kokemukset suurperheessä toimeentulohuolineen vaikuttivat myös hänen suhtautumisessaan yhteiskunnallisin asioihin ja ihmissuhteisiin. New Yorkissa hän kotiapulaisen työssään tunsi itsensä siirtolaiseksi, hakeutui heidän joukkoonsa ja kiinnostui sosialismista.

Katriinan ilmestyttyä ja saavutettua suuren suosion hän palasi jälleen takaisin kotiseudulleen Ahvenanmaalle, mutta koki siellä ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta hänen kirjallista menestystään arvostettiin, mutta toisaalta häneen suhtauduttiin nuiveasti romaanin sisältämän valtaapitävien negatiivisen kuvailemisen takia. Myös Salmisen vasemmistolaisuutta paheksuttiin.

Jo kolmannen kerran Salminen alkoi hankkiutua pois Ahvenanmaalta. Hankkeilla oli paluu Yhdysvaltoihin, mutta toisen maailmansodan syttymisen takia se ei onnistunut. Talvisodan aikana hän toimi lottana. Suomeen oli saapunut myös Salmisen aikaisempi tuttavuus, tanskalainen taidemaalari Johannes Dührkop. He solmivat avioliiton vuonna 1940 ja muuttivat pian pysyvästi Tanskaan. Vielä samana vuonna Salminen sai maan kansalaisoikeudet.

Sally Salminen kirjoitti Katriinan jälkeenkin vielä ahkerasti, toistakymmentä romaania, mutta yksikään niistä ei saavuttanut läheskään esikoisteoksen kaltaista menestystä.

Vierailu Helsingissä

Salminen vieraili heti Katriinan ilmestymisen jälkeen vuonna 1936  Helsingissä kirjan esittelyn merkeissä.

En tiedä, mitä lehdissä tuolloin kirjoitettiin, mutta vuonna 2008 Uuden Suomen Jyrki Vesikansa tulkitsi vierailua lehdistötilaisuudessa otettujen kuvien perusteella. Hän kirjoitti niiden kertovan paljon ajan hengestä sekä kulttuuri- ja muustakin journalismista.

Lähikuvassa Salminen istuu ”modernin hotelli Helsingin tiloissa” nojatuolissa. Vesikansa toteaa, että ”kirjailija oli kansakoulun käynyt kotiapulainen, mutta pukeutui tyylikkäästi turkiksiin ja hattuun kuin vuorineuvoksetar”. Toisessa kuvassa kolme toimittajaa (kaksi miestä ja yksi nainen) ”kirjasi Salmisen ruotsinkielisiä sanoja lehtiöönsä”. Sitaateissa oleva kursiiviteksti on lyhyt lainaus Vesikansan laajemmasta kirjoituksesta, mutta senkin perusteella jokainen voi miettiä, sisältääkö kirjoitus jonkinlaisen asenteen kirjailijaa kohtaan. Juttu siis julkaistiin 72 vuotta kirjailijan Helsingin vierailun jälkeen.

Itse luin Katriinan ilman asenteita, ja pidin siitä paljon. Suosittelen lämpimästi. Erityisesti suosittelen lukijoita vertaamaan keskenään kahta saaristolaiselämästä kertovaa teosta; Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittajaa JÄÄ ja vuonna 1936 Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon voittanutta Sally Salmisen KATRIINAA.

Tässä linkit tämän blogin arvioihin kirjoista:

Katriina

Sulattele jäätä kaikessa rauhassa, Jää toi muistoja mieleen

MATTI