HARUKI MURAKAMI
Tammi 2012, Keltainen kirjasto, 426
siv.
Beatlesin laulusta nimensä saanut
kirja on yhtä surumielinen kuin laulukin. Kirjan motoksi
sopisi hyvin päähenkilön Toru Watanaben ajatus "ei kuolema ole elämän
vastakohta, vaan osa sitä". Kirjan tapahtumat sijouttuvat vuoteen 1969,
niitä Toru muistelee kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Paikka on Tokio ja sen
opiskelijamaailma.
Tarina alkaa, kun Toru ja pelaa
kaverinsa Kizukin kanssa biljardia, ja seuraavana päivänä hän kuulee Kizukin tehneen
itsemurhan. Hän alkaa sittemmin seurustella Kizukin tyttöystävän Naokon kanssa,
kunnes tämä jonkun ajan kuluttua katoaa hänen näköpiiristään.
Toru alkaa viettää paljon aikaa
opiskelukaverinsa älykkään ja itsetietoisen Nagasawan seurassa tyttöjä jahtaillen
ja ryypäten. Nagasawalla on tähtäimessä diplomaattiura. Hän opettaa Torulle,
että "itsesääliin ei saa vaipua, vain taliaivot tekevät niin".
Nagasawa kohtelee tyttöystäväänsä Hatsumia kaltoin. Toru kehottaakin tyttöä
jättämään Nagasawan, mitä tyttö ei kuitenkaan tee.
Jonkun ajan kuluttua Toru saa
Naokolta kirjeen, jossa hän ilmoittaa olevansa mielenterveyspotilaiden
hoitokodissa maaseudulla Kioton läheisyydessä. Naoko pyytää Torua vierailemaan
luonaan, ja tämä lähtee pariksi päiväksi hoitolaan tapaamaan Naokoa ja tämän
huonekaveria Reikoa, joka lähes kaksikymmentä vuotta vanhempana on Naokon
äitihahmo, lohduttaja sekä opastaja.
Torulla on Tokiossa uusi
tyttökaveri, opiskelukaveri, Naokon lähes täydellinen vastakohta, räväkkä ja
huumorintajuinen Midori.
Tarinan lopussa, kun Toru on
jälleen vierailulla hoitokodissa Naokon ja Reikon luona, Naoko yhtenä yönä
katoaa. Hänet löydetään seuraavana päivänä hirttäytyneenä. Reiko muutti Pohjois-Japaniin oleskeltuaan parantolassa seitsemän vuotta (vrt. Taikavuoren
Hans).
Joku arvostelija on luonnehtinut
teosta yltiöromanttiseksi!
Japanissa kirja sai hurjan suosion,
sitä on myyty siellä yli 10 miljoonaa kappaletta. Sillä on myös maailmanlaajuinen
nuorison kulttiromaanin maine ja siitä on myös tehty elokuva. Minun mielestäni Kirja sopii vanhempienkin luettavaksi, ellei pahastu runsaita seksikuvauksia.
Itse kyllä ilmoittaudun neljä
Murakamin kirjaa luettuani hänen fanikerhoonsa!
ESKO
Pieni kommentti tuohon Haruki Murakamin kirjaan Norwegian Wood.
VastaaPoistaEsko on niin hyvin kirjoittanut romaanin rakenteen, ettei siitä osaa sanoa enempää.
Kirjassa on jonkinmoinen psykoliginen ote rakkausteemaan, vaikka minua epäilytti nuoren miehen kypsä ote rakkaudesta Naokoon. Tuossa iässä ovat muut ajatukset mielessä ja rakkaus on sanotaan nyt vaikka pinnallista.
Tyttöjen metsästys opiskelun lomassa tuntui todelliselta nuoren miehen toimelta. Kirjan päähenkilö muistelee 37-vuotiaana nuoruuden tapahtumia. Ehkä se kultaa menneet asiat.
Hiukan pänni Reikon tilanne kirjan lopussa, se oli liian ilmeinen. Arvasin sen heti, kun tämä keski-ikäinen nainen astuu kuvioihin. Tapahtuiko aktit säälistä, vai rakkaudesta? Minä puoltaisin sääliä, koska yön toimet kerrottiin numerolla.
Kirja oli luettava, vaikka japanilainen kulttuuriperimä jäi nimiin.