MINETTE WALTERS
WSOY 2004, 405 sivua
Olen tässä toistakymmentä vuotta vanhan kirjan kimpussa, mutta niinhän se
on kalastuksessakin, että hyvää kannattaa pyytää pidempäänkin. Kaksi tuoreempaa Minette
Waltersia (Kameleontin varjo, suom. 2009, ja Paholaisen höyhen, 2006) luin
juuri ennen tätä.
Kahteen aikaisemmin ilmestyneeseen verrattuna Pirunkettu on monisäikeisempi
ja käsittelee asioita ja ihmisiä, joista – joiden rooleista – ainakin minun oli
vaikea pohtimatta päästä eteenpäin. Englantilaiselta jännityskirjailijalta on
suomennettu 12 kirjaa. Näiden kolmen lukemani perusteella sanon kuin
maatilaelämän tarkkailija: parantaa kuin sika juoksuaan.
Paikka paikoin tuntui, että olen lukemassa mielenkiintoista kuka-kukin-on -tyylistä
arvoituskirjaa. Lopulta Walters avaa solmut yksiselitteisesti ja nopeasti
kiihdytettyään vauhtia ja punottuaan juonta loppua kohti kohoavalla
jännityksellä. Niinhän kirjoissa yleensäkin tapahtuu, mutta Waltersilta se onnistuu erityisen hyvin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat jälleen Englannin maaseudulle ja jo parhaat
vuotensa nähneeseen kartanoon. Vanhan everstin vaimo kuolee mystisissä
olosuhteissa ilman tutkimuksissa havaittuja outoja jälkiä tai merkillisyyksiä,
ja pian sen jälkeen vanhan sotilaan elinpiiri kietoutuu alati kiristyvä syyttelyiden,
parjausten ja paljastusten verkkoon. Siihen sotkeutuvat niin eversti
asianajajineen kuin perilliset ja naapuritkin. Omaa ratkaisevaa osaansa
tapahtumissa näyttelee kartanon läheisyyteen ”ei kenenkään maalle” ilmaantuva
kulkurijoukko iäkkäine linja-autoineen.
Lukijan epäiltyä lukemisen edetessä tv-sarjojen tapaan syylliseksi milloin
ketäkin, vyyhti purkautuu lopulta yllättävällä tavalla arvailujen ja jännityksen
kohottua huippuunsa.
Juonen punonnan lisäksi Minette Walters on mestari henkilökuvauksissa. Hän
avaa lukijan eteen sanallisen kuva-albumin, missä henkilöistä luodaan käsin
kosketeltavia persoonia pieniä yksityiskohtia myöten. Se ei kuitenkaan jarruta
tapahtumien kulkua, vaan niitä on seurattava lähes elokuvissa istumisen
tunnelmissa.
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti