Keisarin hullu

   JAAN KROSS
   WSOY 1980, 400 sivua

   Kirjan alussa kirjailijan esittelyssä sanotaan, että vuosina 1948-1954 kirjailija oleskeli Neuvostoliiton itäosissa! Tämä on sitä pahimman luokan suomettumista, kun vankileirillä oloa kutsutaan oleskeluksi. (Kirja on painettu 1980.) 

   Kirja kertoo keisarillista sukua olleesta aatelismiehestä Timotheus von Bockista (hänen isoäitinsä oli Pietari Suuren tytär) käsittäen aikajakson 1808-1836.
   Timon, niinkuin häntä kirjassa kutsutaan, suuri synti oli absoluuttinen oikeudentunto. Ensimmäinen paha teko oli vaimon ottaminen talonpojan tyttärestä, mistä aatelisto pillastui suuresti, kun sopivia aatelisneitojakin olisi ollut tarjolla.
   Timo oli keisari Aleksanteri ensimmäisen ystävä (ensi alkuun). Keisari oli vannottanut Timolla valan, että hän puhuisi keisarille aina totta, olisi se sitten millaista tahansa.
   Timo laatii Venäjälle perustuslakiluonnoksen. Sen saatekirjelmässä hän erittäin rajusti tuomitsee keisarin ja hallituspiirien toimet. Tälläinen ei tietenkään mennyt ilman jälkiseurauksia, niinkuin ei mene nykyisinkään.Timo tuomittiin vankilaan eristyssellin. Hän ei saanut tavata ketään vankilan ulkopuolista henkilöä, kaikki yhteydet ulkomaailmaan olivat kiellettyjä. Vankilassa häntä myös pahoinpideltiin, lyötiin hampaat pois, (vanha venäläinen tapa, voimassa vieläkin).

   Timo nimettiin virallisesti hulluksi, nykyisen tsaarin arvostelijoille vielä pahemmin, he saavat "nikkeli- tai pamppumyrkytyksen".
   Aleksanterin seuraaja Nikolai armahtaa hullun Timon, joka palaa kartanoonsa Pöltsamaalle. Hän saa liikkua pienellä alueella kartanonsa läheisyydessä ja on tarkan valvonnan alaisena.
Timo vapautuu vankilasta 1826 ja kuolee 1836. Ei ole varmaa, onko kuolema murha vai itsemurha.
   Myös se, oliko Timo hullu vai ei, jää jokaisen lukijan itse pääteltäväksi. Tietenkin on selvää, että diktatuurissa sellaisten kirjeiden lähettäminen hallitsijalle kuin Timo teki, on kuin kerjäisi kuolemaansa.

   Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon ja perustuu suurelta osilta  todellisiin tapahtumiin.
   Todellisuuspohja innosti menemään nettiin etsimään taustatietoja, esim. Aleksanteri I on mielenkiintoinen tapaus. Hänet on nimetty suureksi Suomen ystäväksi, on saanut patsaankin Helsinkiin senaatintorille. Virallisen version mukaan hän kuoli lomamatkalla Krimillä 1826. Hän oli jo aikaisemmin puhunut, että haluaisi luopua kruunusta. Epävirallinen versio on, että Pietariin lähetettiin sinetöitry arkku, joka ei sisältänyt ruumista. Tämän version mukaan Aleksanteri olisi mennyt Siperiaan luostariin, missä olisi nähty keisarin näköinen munkki.
   Tuhansia kirjoja luettuani tämä kirja on hyvin lähellä kärkipäätä suosikkilistallani.

   ESKO