KARI HOTAKAINENSiltala 2013, 283 sivua
Tätä Hotakaisen uusinta en kovin paljon kommentoi. Reilut sata sivua luettuani
kysyinkin, pitäisikö tätä ymmärtää.
Loppua kohti kirja parani. Voin jopa sanoa hiukan ymmärtäneeni Hotakaisen ajatuksen kulkua. Ainakin niin luulen. Tai ainakin kuvittelen.
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kun kirjailijat saavat tarpeellisen määrän tunnustusta, he alkavat kirjoittaa niin viisaasti, että oppimatonta hirvittää. Toisin sanoen en löydä heidän vuodatuksestaan loogista sanomaa. No, sehän on minun murheeni, ei kirjailijan.
Yksi opetus kirjaan sisältyi. Me emme tule monestikaan ajatelleeksi, kuinka kalliiksi vaivojemme hoito todellisuudessa tulee yhteiskunnalle, jos suuremmassa määrin joudumme sairastelemaan ja satumme pääsemään hoitoon. Yksityisellä puolella hintataso vielä kertaantuu. Sekin asia on todeksi eletty.
Nyt sitten Westön Kangastus 38:n kimppuun.
Loppua kohti kirja parani. Voin jopa sanoa hiukan ymmärtäneeni Hotakaisen ajatuksen kulkua. Ainakin niin luulen. Tai ainakin kuvittelen.
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kun kirjailijat saavat tarpeellisen määrän tunnustusta, he alkavat kirjoittaa niin viisaasti, että oppimatonta hirvittää. Toisin sanoen en löydä heidän vuodatuksestaan loogista sanomaa. No, sehän on minun murheeni, ei kirjailijan.
Yksi opetus kirjaan sisältyi. Me emme tule monestikaan ajatelleeksi, kuinka kalliiksi vaivojemme hoito todellisuudessa tulee yhteiskunnalle, jos suuremmassa määrin joudumme sairastelemaan ja satumme pääsemään hoitoon. Yksityisellä puolella hintataso vielä kertaantuu. Sekin asia on todeksi eletty.
Nyt sitten Westön Kangastus 38:n kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti