Jokapäiväinen elämämme

RIIKKA PELO
Teos 2013, 522 sivua

      Finlandia-voittaja Jokapäiväinen elämämme on saanut lukijoilta samoin kuin "ammattilaisilta" eli kirjablogisteilta ristiriitaisen vastaanoton. Omalla kohdallani en puhu edes ristiriidasta, vaan voittajateos ei yksinkertaisesti ole "minun kirjani".
      Käytin lukemiseen paljon aikaa. En hitauttani, vaan siksi, että lukeminen ei yksinkertaisesti edennyt. En saanut mistään kiinni. Sanat, lauseet, virkkeet ja kappaleet vain pyörivät ja pyörivät omaa ympyräänsä, en saanut tektistä otetta ja silmät painuivat kiinni.
      Sain kirjan kuitenkin luettua. Välillä tosin etsiskelin sekä Riikka Pelon itsensä että valinnan suorittaneen Asko Sarkolan taustoja -  tiedä sitten miksi, mutta millään kriteereillä en itse olisi päätynyt tähän kirjaan.

     Osin keinotekoisesti asioita pyöritellen aivan liian massiiviseksi paisutettu romaani kertoo yhdestä merkittävimpiin venäläisiin runoilijoihin kuuluneesta Marina Tsvetajevasta ja hänen vaikeasta suhteestaan tyttäreensä Aljaan ja mieheensä Serjozaan. Parillasadalla viimeisellä sivulla pääosaan astuu Stalinin apparaatin harjoittama verinen mielivalta kidutuksineen ja Siperian leirityksineen.
     Ilman romaanin taustoihin tutustumista sen voi helposti kokea Tsvetajevan elämänkertana, mikä se ei kuitenkaan ole. Se on nimenomaan romaani, fiktiivin sellainen. Kirjoittaja itse kertoo perehtyneensä tarkoin päähenkilönsä elämään ja käyttäneensä historiallisia faktoja kivinä, joiden varaan on romaania kirjoittaessaan tukeutunut.

     Jokapäiväinen elämämme oli tammikuun kuukauden kirjana Myllytien lukupiirissä, missä se myös sai ristiriitaisen vastaanoton, lähes yksimieliset päiden puistatukset: "raskasta, vaikeaa". Tosin joukkoon mahtui myös mainintoja joissakin kohdin esiintyvistä kielen hienouksista.

   MATTI