29. lokakuuta 2014

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike


TUOMAS KYRÖ 
WSOY 2012, sivuja 130


     Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on pienimuotoinen pakinakokoelma, mikä jokaisen nykyisten suurmarketeissa ruokaosastojen valmisruokapaljouden edessä nyöristelevän pitäisi lukea – niin ruuan laittajien kuin syöjienkin.
    Se on korkeaveisu peruselintarvikkeiden puolesta ja samalla suomalaisuuden puolesta. (Tuli pariinkin otteeseen mieleen, että onko kirja jonkun kotimaisen perunanviljelijöiden yhdistyksen kustantama… jos sellaista ylipäätään on olemassa.)

    Tuomas Kyrö sivaltelee nyt meitä ja asioita enemmän kuin missään muussa Mielensäpahoittajassaan. Kun veivät pois ensin ainoan ystävän Yrjänän, sitten ajokortin ja vielä hyvän kotiavustajankin, Mielensä-pahoittajalta meni ruuan sijasta sormi suuhun. Hän teki vuonna -53 tahdon-sanojen jälkeen emännän kanssa suullisen sopimuksen, että emäntä hoitaa sisätilat ja hän vastaa ulkotiloista.

Sisätiloihin kuuluivat kaikki lämpimät rakennukset ja minun vatsalaukkuni.

    Kun emäntä sitten vietiin hoitokotiin, alkoivat ongelmat. ”Ruma ihminen” eli se tehokas kotiavustaja, jolla oli aikaa muuhunkin kuin oven avaamiseen ja sulkemiseen, vaihdettiin nuoreen, vihaiseen ja kauniiseen tyttöön. Miksi?
    ”Se viipy liian kauan teiän kanssa. Se siirrettiin toisiin tehtäviin. Se ei ehtiny heittää koko kiekkaa.”
    Sitä Mielensäpahoittaja ei hyväksynyt, vaan lukitsi ovensa sisäpuolelta, ensimmäisen kerran ikinä, ja päätti vastedes laittaa itse ruokansa – pakastin kun oli täynnä raaka-ainetta.
     Mutta kun ”meni liikaa suolaa, meni liian vähän suolaa, jäi raa’aksi, keittyi kokonaan pois”, hän osasi lopettaa ajoissa ja päätti olla syömättä todeten...
    ”Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois”.
    Tätä sietäisi harkita meidän itse kunkin.
    Ei Mielensäpahoittaja kuitenkaan nälkään nääntynyt, vaikkei valmisruokiin kajonnutkaan, kaivoi esiin emännän keitto-ohjeet, järjesteli ne ja huomasi osaavansa ruuanlaiton päivä päivältä paremmin, lopulta suorastaan erittäinkin hyvin.
    ”Kypsyys vaatii tarkkaavaisuutta, se on vähän kuin sementin ja veden kanssa kun tehdään betonia... Pärjään hyvin muiden ukkojen kanssa nuotiolla ja joulukinkun paistan paremmin kuin meidän kylällä kukaan... Ja nämä osaan: savulohen ja muurinpohjaletut.
    Sama täällä.
    Ruskeakastike on ensimmäisen Mielensäpahoittajan kaltainen rytmikäs hauskojen juttujen kokoelma, joka panee toteamaan, että tällaisiahan me olemme. Kannattaa käydä vilkaisemassa; se kestää vain hetken: 120 sivua ja hyvin juoksutettua tekstiä.

    MATTI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti