Kuitenkin minusta
tuntuu, että ne täydentävät toisiaan. Ei aavistustakaan miksi, mutta sen ne
kuitenkin tekevät.
Toinen on romaani,
Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Se kertoo Afganistanista kuten hänen
aiemmatkin eli Leijapoika (2004) ja Tuhat loistavaa aurinkoa (2008). Tai
oikeastaan se kertoo afganistalaisista. Enempää en tässä sanoakaan.
Toinen lukemani on
toista maata, supisuomalainen. Se ei ole romaani, vaan Jorma ”Hako” Ollikaisen
Kelokämppä, novellikokoelma.
Tarkemmin sanottuna
kertomus ihmisestä, Alpiinista, ihmisestä, jollaisia on ollut vain yksi. Se
kertoo myös luonnosta, Lapin luonnosta ja sen ymmärtämisestä yhtä lailla kuin
ihmisen ymmärtämisestä. Novellikokoelma…? Voi sen oikeastaan romaaniksikin
luokitella, pienoisromaaniksi – joka tapauksessa mielenkiintoiseksi
henkilökuvaukseksi.
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti