Kesälukemisia

  Äitejä ja poikia
    Colm Toibin

   Irlantilaiskirjailijan  novelleja äitien ja poikien välisistä suhteista. Ihan hyviä tarinoita, paitsi yksi. Siihen on syynä, etten erikoisemmin välitä homorakkauden yksityiskohtaisesta kuvailusta, vaikken homoja muuten tuomitsekaan - mitäs kukaan luonnolleen voi.

  Näin on hyvä
    Annie Proulx

   Edellisen tavoin novellikirja. Kaksi ironista tarinaa helvetistä, jossa pääpiru järjestelee avustajansa kanssa asioita omasta mielestään paremmin kuumaan paikkaan sopiviksi.
  Muut kertomukset ovat varsin traagisia, esimerkiksi se, jossa kaksi nuorta on lähdössä vaellukselle Kalliovuorille. He ovat tulleet hyvin toimeen siihen asti, mutta saavat nyt lähdön kynnyksellä riidan aikaan täysin tyhjänpäiväisestä asiasta. Riidan seurauksena tyttö lähtee vaellukselle yksin vaikeakulkuiseen maastoon kertomatta siitä kenellekään ja kaiken lisäksi unohtaa ottaa kännykkäänsä mukaan. Seurauksena on kuolema varsin karmealla tavalla.
  
 Matkan pää
   Leif G.W. Persson

   Varsinainen helmi jännityskirjallisuuden joukossa sijoittuu lajissaan suoraan top ten -listalleni.
   Juoni lyhyesti: Eläkkeelle jäänyt poliisijohtaja menee nälissään nakkikioskille, saa siinä sydänkohtaukse. Hänet pelastaa kuolemalta se, että paikalla sattuu olemaan joukko poliiseja nakinostossa... muutamassa hetkessä sairaalaan. Siellä häntä hoitaa lääkäri, jolla on varsin ratkaiseva osuus tulevassa tarinassa.
   Tarina lähtee käyntiin, kun poliisijohtaja ei osaa olla toimettomana, vaikka onkin eläkkeellä. Hän iskee silmänsä vanhetuneeseen 25 vuotta sitten tapahtuneeseen nuoren tytön seksuaalimurhaan, joka on jäänyt ratkaisematta.
   Rikos ratkaistaan pelkän aivotyöskentelyn avulla, ilman mitään Remes-tyylistä kohkaamista.
Vaikka rikos onkin vanhentunut, matkan pää koittaa niin konnalle kuin eräälle toisellekin henkilölle. Todella tyylikkäästi kirjoitettu kirja.

 Kesä
   J.M. Coetzee

   Kirjailija kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa. Englantilainen toimittaja tekee kirjaa kirjailijasta nimeltä John Coetzee. Hän käy eri puolilla maailmaa haastattelemassa henkilöitä, jotka ovat tunteneet kirjailijan.
   Haastateluissa muodostuu kuva niin Etelä-Afrikasta 1960-1970 -lukujen taitteessa kuin kirjailijastakin. Kuva tuntuu varsin realistiselta ja on kerrottu Coetzeelle tunnusomaisella niukalla tyylillä.

 Väinö Tanner
 Unohdetut päiväkirjat
   Hannu Rautkallio/ Lasse Lehtinen

   Sodasta lähtien kadoksissa olleet päiväkirjat löytyivät Hoover-instituutin arkistosta Yhdysvalloista, jonne silloinen Suomen USA:n suurlähettiläs Procope oli ne toimittanut turvaan. Päiväkirjat on varustettu Rautkallion kommenteilla ja Lehtisen jälkikirjoituksella.
   Päiväkirjat alkavat vuodelta 1943, kun Saksan tappio alkaa olla selviö ja päättyvät rauhansopimukseen 1944. Neuvostoliitto vihasi Tanneria kuin ruttoa. Tanner oli kivi Stalinin kengässä, niinkuin Rautkallio toteaa.
   Mukana täytyi olla henkilökohtaistakin kaunaa. He olivat tavanneet aikaisemmin ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin Stalin oli ollut bolsevikkien edustajana SDP:n puoluekokouksessa.
   Rautkallio toteaa, että Suomen pelasti ryssän miehitykseltä paitsi rintamalla taistelleet sotilaat myös kolmen kylmähermoisen ja vastuunsa tunteneen miehen, Mannerheimin, Rytin ja Tannerin toiminta. Ilman näitä olisimme luultavasti saaneet ilmaisen kyydin Siperiaan tai Kazakstaniin. Sellaisia suunnitelmiahan neukut olivat tiettävästi jästipäisille suomalaisille laatineet.

ESKO M.