ANDRÉ BRINK, kahdella kielellä kirjoittaja

Kesän kirjana Myllytien lukupiirissä olleen Tuokio tuulessa kirjoittajan André Brinkin oma elämäkin olisi ainakin yhden kirjan arvoinen.

Arvostusta hänelle ovat tuoneet kymmenet kirjoitetut kirjat ja taistelu apartheidia vastaan kotimaassaan Etelä-Afrikassa, mutta hänen elämästään ja teoksistaan ei ole puuttunut dramatiikkaa ja tragediaa; näin on pakko sanoa, vaikka ne ovatkin toisiaan täydentäviä rinnakkaisilmaisuja...

... eikä myöskään kysymyksiinkin oikeuttavia vivahteita. Tietolähteissä kerrotaan mm. hänen olleen viidesti naimisissa (Wikipedia, engl., 2013), kuudesti (The Observer, 2012), ja onpa jossakin mainittu hänen olevan nyt avioliitossa peräti seitsemättä kertaa.

Avioliitothan ovat jokaisen, myös kirjailijoiden ja muiden ns. julkkisten, yksityisintä aluetta (vai ovatko sittenkään?). The Observerin toimittaja uskaltautui kuitenkin kysymään Brinkiltä hieman kierrellysti niistä: ”Olet ollut naimisissa kuusi kertaa. Ovatko vaimosi saaneet lukea, mitä kulloinkin kirjoitat?”

Kysymyksenhän voi tulkita (ei kääntää, vaan tulkita) myös esimerkiksi niin, että miten olet pärjäillyt vaimojesi kanssa tai… miksi et ole pärjäillyt heidän kanssaan.

Brink vastasi: ”Minulla on ollut vaimojeni suhteen sekä hyvää että huonoa onnea. Muutamilla heistä ei ollut pienintäkään kiinnostusta tekemisiini. Nykyisellä puolalaisella vaimollani on itsellään merkittävä elämä takanaan. Ensimmäistä kertaa olen voinut todella jakaa kaiken kirjoittamiseni jonkun kanssa. Hän on ollut suureksi avuksi tämän (Philida) kirjan tekemisessä. Kirjan aikaansaaminen on ollut suurin taistelu elämässäni, ja ilman hänen panostaan ja jatkuvaa läsnäoloaan olisin matkan varrella antanut periksi useita kertoja.”

Vastaus kertoo, että hänen viimeisimmän kirjansa, Philidan, kirjoittaminen ei ollut hänelle helppoa. Ei varsinkaan, kun hän tilitti siinä esivanhempiensa asenteita ja tekoja – samoin lähipiirissään tapahtuneiden tragedioiden takia.

Philidan päähenkilö on samanniminen orja, joka eli Brinkin esivanhempien tilalla 1800-luvulla. Tutkimustyönsä perusteella hän liitti kirjaan sekä kuvitteellisia että todellisuuspohjaisia kohtia, joissa hänet omat esivanhempansa käyttivät sekä fyysisesti että seksuaalisesti tätä väärin.

Brink oli tutkinut pitkällä aikavälillä Etelä-Afrikan tilanhoitajien ja orjien välisiä sukupuolisuhteita todeten, että ne olivat pikemmin sääntö kuin poikkeus, samoin seka-avioliitot.

Vaimon (Karina) tuki oli Philidan kirjoittamisessa Brinkille ratkaisevan tärkeää, sillä oman perheen menneisyydestä kertominen oli erittäin vaikeaa, vaikka se tapahtuikin fiktioon sekoitettuna.

André Brink on Etelä-Afrikan arvostetuimpia kirjailijoita ja afrikaans-kielen uudistajia. 1990-luvulle asti Brink otti voimakkaasti kantaa poliittisesti ja useat kirjat käsittelivät nimenomaan apartheidia.

Hän tuki voimakkaasti apartheidin eli laillistetun rotusorron vastaista taistelua, ja hän sai tuntea sen myös kirjailijana. Hänen romaaninsa Kennis van die aand (Katson pimeään, 1973) oli ensimmäinen hallituksen kieltämä afrikaans-kielinen kirja.

Brink ei kuitenkaan jäänyt tuskailemaan kiellon perään, vaan käänsi itse kirjan englanniksi ja ryhtyi sen jälkeen kaksikieliseksi kirjoittajaksi. Hän kirjoittaa samanaikaisesti sekä englannin että afrikaansin kielellä, ja hänen kirjojaan alettiin julkaista myös ulkomailla. 1979 ilmestyneestä A Dry White Season eli Valkoinen kuiva kausi -romaanista tehtiin myös elokuva, jossa päänäyttelijänä oli myös itse Marlon Brando, joskin melko pienessä sivuosassa.

Aparetheidia kohtaan Brinkin omassa perheessäänkin mielipiteet jakautuivat, sillä hänen rauhantuomarina toiminut isänsä oli apartheidin vankkumaton kannattaja, mutta Andrén mukaan hänellä oli kuitenkin syvään juurtunut käsitys oikeasta ja väärästä.

André Brinkin toiveet mustien ja valkoisten rauhanomaisesta rinnakkaiselosta, hänen omien sanojensa mukaan ”siirtyminen kohti vapautta ja oikeudenmukaisuutta” Etelä-Afrikassa musertuivat väkivallantekojen myötä. Hän kertoo menettäneensä uskonsa siihen, että väkivalta, rasismi, korruptio, nepotismi, kiristys, epäpätevyys, jne, vähenisi ja lakkaisi jakamasta kansaa. Toiveiden ja uskon romahtamiseen vaikutti suuresti myös maan turvallisuusministerin ”murskaava hyökkäys väkivallasta valittavia valkoihoisia kohtaan”, jossa tämä kehotti heitä pakkaamaan laukkunsa ja poistumaan maasta.

Myös Brinkin oma perhe joutui karmella tavalla kokeamaan maassa vallitsevan väkivallan.

Vuonna 2006 hänen tyttärensä ja tämän mies olivat syömässä hiljaisessa ravintolassa lähellä Kapkaupunkia, kun viisi naamioitua miestä ryntäsi sisään ja pakotti aseilla uhaten ravintolayleisön luovuttamaan arvoesineet sekä komensivat sen jälkeen kaikki pieneen varastohuoneeseen sulkien heidät sinne. Poliisi ei ollut kiinnostunut tapauksesta, koska ketään ei raiskattu eikä tapettu.

Kaksi vuotta myöhemmin Andrén veljenpoika Adri Brink tapettiin raa’asti kodissaan klo 3 aikaan aamulla. Hänet jätettiin kuolemaan vaimonsa ja tyttärensä silmien eteen samalla kun talo ryöstettiin.

Brinkin selvityksen mukaan tällaiset murhat ovat tavallisia Etelä-Afrikassa. Paikallisen lehden mukaan kuukauden aikana hänen veljenpoikansa tapauksesta tapahtui 16 aseellista ryöstöä kilometrin sisällä. Andrè Brinkin mukaan on harvinaista, että poliisit pidättivät myöhemmin kuuden ihmisen jengin. Pidätyksen yhteydessä löytyivät myös veljenpojan ryöstön ja tappamisen yhteydessä varastetut sylimikro ja kaksi puhelinta, jotka poliisi palautti vaimolle ja tyttärelle. André totesi myöhemmin, että nuo esineet maksoivat hänen veljenpoikansa hengen.

   MATTI