15. lokakuuta 2014

Italialaiset kengät

HENNING MANKELL 
Otava 2007, sivuja 411

    Luen pääasiassa ei-uusia romaaneja ja pidän niistä. Pidin myös tästä jo seitsemän vuotta sitten ilmestyneestä. Tuskin olisin italialaisiin kenkiin ainakaan nyt astunut, ellei sitä olisi valittu Myllytien lukupiirin kuukauden kirjaksi. Se sivuutti lukemista odottavien pinossani ainakin kolme romaania.

    Italialaiset kengät kuuluu Henning Mankellin laajassa tuotannossa ns. muihin romaaneihin. Vuonna 2011 ilmestyneen Likaisen enkelin luin pari vuotta sitten ja pidin siitä. Se kuuluu parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. Mieltymislistallani Italialaiset kengät ei yllä niin korkealle, mutta hyvä sekin on, kuten kaikki Mankellin romaanit. Kerroin jo aikaisemmin, että luin aikoinaan putkena kaikki hänen Kurt Wallander -kirjansa, ja jätin Mankellin hänen jätettyä komisarionsa.
    Ennen lyhyeen esittelyyn siirtymistä on pakko todeta, että Italialaisissa kengissä on joitakin samoja puhuttelevia elementtejä kuin kahdessa muussa suosikissani, Sally Salmisen Katriinassa ja Ulla-Lena Lundberin Jäässä. Ne ovat meri, ulkosaaristo ja draaginen kuolema, joka viimein väistämättä saavuttaa yhden romaanien päähenkilöistä. Katriina ilmestyi 1936 ja Jää vuonna 2012.

    Kertomus italialaisten kenkien tekemisestä on yksi romaanin helmistä. Vanha mestari on valmistanut kenkiä maailman hallitsijoille ja kuuluisuuksille omintakeiseen tyyliinsä ja pitkällä toimitusajalla. Kyllästyttyään lopulta siihen, että kärsimättömät asiakkaat eivät hyväksyneet sitä, että hyvien kenkien tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, hän vetäytyi sata vuotta vanhaan hirsitaloonsa. Hänen tekemänsä kengät ovat kuitenkin kaiken jalkojen mittauksen ja odotuksen arvoiset, ja päähenkilö entinen kirurgi Frederik Welin saa myös sellaiset, eikä käytä näitä Giaconellin taideteoksia kuin muutamalla päivittäisen kierroksella keittiössään.
    Fredrik Welin oli siis kirurgi. Hän vetäytyi tavoittamattomiin erakoitumaan ulkosaaristoon amputoituaan nuorelta lupaavalta uimarilta väärän käden. Jo ennen sitä hän jostakin sielunelämänsä oikusta jätti nuoruutensa suuren rakkautensa Harrietin lähtiessään salamyhkäisesti Yhdysvaltoihin. Nyt saarellaan jokapäiväisellä avantouinnillaan hän selasi elämäänsä: 

    ”En minä tällaista suunnitellut.
    Tämän talon piti olla minun kesäpaikkani. Ei uloin linnake, jota minun täytyy puolustaa. Joka aamu kun hakkaan avannon auki tai laskeudun kesänlämpöiseen veteen, mieleeni palaa ihmetys siitä, mitä elämälleni oikein tapahtui.
    Tiedän kyllä, mitä tapahtui. Tein virheen. Ja kieltäydyin hyväksymästä seurauksia…” 

    Hänen ainoa säännöllinen kosketuksensa muuhun yhteiskuntaan oli kahdesti viikossa laituriin joko veneellään tai hydrokopterilla ajanut postinkantaja Jansson, kunnes eräänä päivänä jäällä seisoi joku. 

    ”Musta hahmo valkoisella taustalla. Aurinko ole melkein horisontissa. Siristin silmiäni nähdäkseni, kuka siellä oli. Näin että se oli nainen. Näytti siltä kuin hän nojaisi polkupyörään. Sitten tajusin, että se oli rollaattori…” 

    Harriet oli löytänyt hänet.
    Tämän jälkeen kirjaa oli lähes mahdoton laskea käsistä.

    MATTI

    Katso myös: Millainen on hyvä kirja (Likainen enkeli)

1 kommentti:

  1. Italialaiset kengät on minulla vasta puolivälissä jalassa, mutta...
    Ihan kuin elokuvaa katselisi!
    Itseironian ja sarkasmin sävyttämää huumoria ja sitten niin raadollista ja inhimillistä se kaikki tapahtuminen. Tosi kiehtovaa!

    VastaaPoista