HENNING MANKELL
Otava 2007,
sivuja 411
Luen pääasiassa ei-uusia romaaneja ja
pidän niistä. Pidin myös tästä jo seitsemän vuotta sitten ilmestyneestä. Tuskin
olisin italialaisiin kenkiin ainakaan
nyt astunut, ellei sitä olisi valittu Myllytien lukupiirin kuukauden kirjaksi. Se sivuutti lukemista odottavien pinossani ainakin kolme romaania.
Italialaiset
kengät kuuluu Henning Mankellin
laajassa tuotannossa ns. muihin romaaneihin. Vuonna 2011
ilmestyneen Likaisen enkelin luin
pari vuotta sitten ja pidin siitä. Se kuuluu parhaiden lukemieni
kirjojen joukkoon. Mieltymislistallani Italialaiset kengät ei yllä niin korkealle,
mutta hyvä sekin on, kuten kaikki Mankellin romaanit. Kerroin jo aikaisemmin,
että luin aikoinaan putkena kaikki hänen Kurt Wallander -kirjansa, ja jätin
Mankellin hänen jätettyä komisarionsa.
Ennen lyhyeen esittelyyn siirtymistä on
pakko todeta, että Italialaisissa kengissä on joitakin samoja puhuttelevia
elementtejä kuin kahdessa muussa suosikissani, Sally Salmisen Katriinassa ja Ulla-Lena Lundberin Jäässä. Ne ovat meri, ulkosaaristo ja
draaginen kuolema, joka viimein väistämättä saavuttaa yhden romaanien
päähenkilöistä. Katriina ilmestyi 1936 ja Jää vuonna 2012.
Kertomus italialaisten kenkien tekemisestä
on yksi romaanin helmistä. Vanha mestari on valmistanut kenkiä maailman
hallitsijoille ja kuuluisuuksille omintakeiseen tyyliinsä ja pitkällä
toimitusajalla. Kyllästyttyään lopulta siihen, että kärsimättömät asiakkaat
eivät hyväksyneet sitä, että hyvien kenkien tekeminen vaatii aikaa ja
kärsivällisyyttä, hän vetäytyi sata vuotta vanhaan hirsitaloonsa. Hänen tekemänsä kengät ovat kuitenkin kaiken jalkojen mittauksen ja odotuksen arvoiset, ja
päähenkilö entinen kirurgi Frederik Welin saa myös sellaiset, eikä käytä näitä
Giaconellin taideteoksia kuin muutamalla päivittäisen kierroksella
keittiössään.
Fredrik Welin oli siis kirurgi. Hän
vetäytyi tavoittamattomiin erakoitumaan ulkosaaristoon amputoituaan nuorelta
lupaavalta uimarilta väärän käden. Jo ennen sitä hän jostakin sielunelämänsä oikusta
jätti nuoruutensa suuren rakkautensa Harrietin lähtiessään salamyhkäisesti
Yhdysvaltoihin. Nyt saarellaan jokapäiväisellä avantouinnillaan hän selasi
elämäänsä:
”En
minä tällaista suunnitellut.
Tämän
talon piti olla minun kesäpaikkani. Ei uloin linnake, jota minun täytyy
puolustaa. Joka aamu kun hakkaan avannon auki tai laskeudun kesänlämpöiseen
veteen, mieleeni palaa ihmetys siitä, mitä elämälleni oikein tapahtui.
Tiedän
kyllä, mitä tapahtui. Tein virheen. Ja kieltäydyin hyväksymästä seurauksia…”
Hänen ainoa säännöllinen kosketuksensa
muuhun yhteiskuntaan oli kahdesti viikossa laituriin joko veneellään tai
hydrokopterilla ajanut postinkantaja Jansson, kunnes eräänä päivänä jäällä
seisoi joku.
”Musta
hahmo valkoisella taustalla. Aurinko ole melkein horisontissa. Siristin
silmiäni nähdäkseni, kuka siellä oli. Näin että se oli nainen. Näytti siltä
kuin hän nojaisi polkupyörään. Sitten tajusin, että se oli rollaattori…”
Harriet oli löytänyt hänet.
Tämän jälkeen kirjaa oli lähes mahdoton
laskea käsistä.
MATTI
Katso myös: Millainen on hyvä kirja (Likainen enkeli)
Kirjallisuuden harrastajien ja muidenkin blogi, jossa kerrotaan omista lukukokemuksista ja esitetään mielipiteitä kirjallisuudesta, suositellaan ja arvostellaan sekä kerrotaan kokemuksia jokapäiväisessä elämästä. Juttujen suora kommentointi on vapaa kaikille, mutta uudet kirja-arvioit ja jutut keskustelu-valikkoon lähetetään ylläpitäjän sähköpostin kautta - ei hyväksymisen vaan blogin toiminnan yksinkertaisena pitämisen takia. Osoite on: matti.vesterinen@pp1.inet.fi. Tervetuloa mukaan.
15. lokakuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Italialaiset kengät on minulla vasta puolivälissä jalassa, mutta...
VastaaPoistaIhan kuin elokuvaa katselisi!
Itseironian ja sarkasmin sävyttämää huumoria ja sitten niin raadollista ja inhimillistä se kaikki tapahtuminen. Tosi kiehtovaa!