3. joulukuuta 2014

Kova tarina: Ikuisuusvuonon profeetat


KIM LEINE 
Tammi 214, 630 sivua

    "Ihminen on syntynyt vapaaksi, kaikkialla hän on kuitenkin kahleissa."
     Ranskalaisen filosofin Rousseaun mietelause pyörii kirjan päähenkilön Morten Falkin mielessä jatkuvasti. Tanskalais-norjalaisen (syntynyt Norjassa, asuu Tanskassa) kirjailijan teos voitti viime vuonna Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (palkinto meni oikeaan paikkaan, minun mielestäni).

    Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun loppuvuosiin. Morten lähtee (lähetetään) Kööpenhaminaan opiskelemaan papiksi. Itse hän haluaisi lääkäriksi, mutta opettajaisä lupaa maksaa opiskelukulut ainoastaan jos hän lukee teologiaa. Morten taipuu osittain.
    Hän toteuttaa sekä isänsä että omaa tahtoaan, teologian ohella hän opiskelee myös lääketiedettä ja hankkii siitä perustiedot, joista on myöhemmin hyötyä joillekin ihmisille, ja haittaa hänelle itselleen, kun hän on erään toimenpiteensä yhteydessä vahingossa tappaa itsensä.
    Morten läpäisee niukasti pappistutkinnon. Siinä sivussa hän on rakastunut majapaikkansa omistajan tyttäreen, ja koska tyttökin on rakastunut häneen, on seurauksena kihlaus. Kaikki näyttäisi menevän loistavasti, papin virkakin on luvassa.
    Morteniin iskee kuitenkin epäilys, että niin rauhallinen ja sopuisa elämä ei sovellu hänelle. Hän purkaa kihlauksen ja värväytyy papiksi (lähetyssaarnaajaksi) Grönlantiin; "vanhatestamentallinen" matka pimeään pohjolaan, jossa elämä on lievästi sanottuna surkeaa. Tanskalaiset, paikalliset ja hallitusherrat emämaassa ovat sitä mieltä, että he kohtelevat alkuasukkaita paremmin kuin muut siirtomaat, mutta totuus on ihan toisenlainen, paikallisiin kohdistuvat lait ovat kamalia ja mielivalta rehoittaa.

    Kirjassa kuvataan kahden asemapaikan tapahtumia, sen missä Morten toimii pappina sekä siitä muutaman päivämatkan päässä sijaitsevaa kristittyjen lahkolaisten perustamaa Ikuisuusvuonon asemaa, jota tanskalaiset isännät eivät hyväksy, koska se poikkeaa valtaapitävän kirkon opeista.
    Ikuisuusvuonon nimi tulee paikallisten antamana siitä, että vuono tekee jyrkkiä mutkia; se näyttää päättyvän, mutta jatkuukin seuraavan mutkan jälkeen ikuisuuksiin.
Mortenin elämä on taistelua nälän ja hulluuden rajoilla, sekä paikallisen komendantin kanssa. Vajavaisista lääkärintaidoista on joskus apua alkuasukkaiden parissa – ja kerran komendantin vaimon parissa, mikä tapaus osoittautuu kohtalokkaaksi sekä Mortenille itselleen että komendantin vaimolle.

    Kirjaa ei voi suositella lapsille eikä herkkäsieluisille, sen verran "ronskia" kuvaus on kaikkine ihmisten toimintoineen. Huumori, jos se sitä on, on mustaakin mustempaa. Lopuksi Morten pääsee kuitenkin syntymäseutunsa kautta palaamaan Kööpenhaminaan ja joutuu silminnäkijäksi Kööpenhaminan tuhonneeseen tulipaloon (tulipalo on faktaa). Morten ei kuitenkaan sopeudu sinne, vaan hakeutuu takaisin Grönlantiin, missä hän joitakin vuosia vielä pappina toimittuaan kuolee.
    Kirjan tarina on rankka, mutta ei sitä voinut kesken jättää, vaan se vei  mennessään.
Lopuksi vielä kirjailijasta. Hän on syntynyt Norjassa. Isä toimi Jehova-yhteisön johdossa. Kim karkasi 15-vuotiaana kotoaan Kööpenhaminaan, kouluttautui sairaanhoitajaksi, muutti viideksitoista vuodeksi Grönlantiin, saattoi itsensä kuoleman rajoille viinan ja lääkkeiden yhteiskäytöllä, pääsi niistä irti ja alkoi kirjoittaa romaaneja. Elämänkokemusta riittää! 

    ESKO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti