Lumi peittää setripuut

DAVID GUTTERSON

Otava 1996, 461 sivua

     Kirja on kirjailijan esikoisteos. Kun luin hänen toisen romaaninsa Vuorilta itään, oli pakko käydä lainaamassa tämä esikoisteos, olihan se saanut suuren menestyksen. Aika usein en ole saanut otetta mainetta saaneisiin kirjoihin, siksi lähdin lukemaan kirjaa ilman ennakkoasennetta.
     Tällä kertaa olen yhtä mieltä arvostelijoiden kanssa. Kirja on lukukokemus, tai sanoisinko elämys. Gutterson on erittäin taitava kuvaamaan luontoa ja sen eri ilmiöitä. Samoin hän osaa kuvata kirjan henkilöitä tavalla, joka saa aikaan elämyksen, kuin katsoisi lukiessaan mykkäfilmiä.
     Tässä kirjassa, niin kuin edellisessä lukemassani, on paljon paikan nimiä. Turhankin paljon. En antanut niiden häiritä. Kirjailija on joko perehtynyt todella huolella kirjan tapahtumapaikkoihin, tai sitten hänellä loistava mielikuvitus. Jotenkin kallistuisin ensinmmäisen vaihtoehdon puolelle.
     En ryhdy paljastamaan kirjan taphtumia tarkemmin. Se ei olisi reilua mahdollista lukijaa kohtaan. Sen verran voi kuitenkin sanoa, että kirjan päätapahtumat sijoittuvat pienehkölle San Piedron saarelle. Saarta asuttivat ennen Euroopasta tulleet siirtolaiset ja mansikkapelloilla ahertavat japanilaiset. Toinen maailmansota jätti omat jälkensä, repäisi kuilun asukkaiden välille, eikä mikään palannut entiselleen.
     Kirjan tarina on nyt oikeastaan hyvin ajankohtainen, kun televisiosta tulee kuvaa Amerikassa vellovista mielenosoituksista maan oikeuslaitosta vastaan. Onko värillä väliä oikeuden edessä? Saavatko kaikki kansalaiset samanlaisen kohtelun? Mitä valamiehistön ennakoasenteet vaikuttavat tuomioihin?
     Sanonpa taas kerran. Lukekaa kirja, vaikka ette minun näkemykseeni luottaisikaan.

     NIILO