Otava 2009, 351 sivua
Tuulenajama kertoo kirjailija Toivo Pekkalan kirjailijatiestä. Kirjassa hän itse on oman elämänsä kertojana. Pekkalan tuotannosta esiin nousee erikoisesti näytelmä Tukkijoella, jota on eri teattereissa esitetty jo reilu vuosisata.
Toivo Pekkalan elämä, niin kuin monen muunkin tuon ajan kirjailijan ja taitelijan, oli pitkälti vekselivetoista. Juhani Aho taisi olla poikkeus. Hänen raha-asiansa olivat käsittääkseni jotakuinkin kunnossa.
Luovan taiteilijan työ ei ole helppoa. Tämä käy ilmi tästäkin kirjasta. Uutta pitäisi syntyä, että perhe eläisi. Suhteet kustantajiin ja arvostelijoihin pitäisi olla kunnossa, että tuotokset myisivät Pekkalan aikakaudella, 1900-luvun kahtapuolen, kriitikoiden valta oli suuri. Arvosteluilla oli ratkaiseva merkitys kirjojen myyntiin, mikä sitten näkyi kirjailijan tuloina. Kun samat henkilöt saattoivat olla vielä asiantuntijoina apurahoja jaettaessa, korostui kriitikoiden asema entisestään.
Pekkalan kirjailijatie ei ollut helppo. Kun uutta ei syntynyt ja elääkin piti, oli turvauduttava muuhun työhön. Köysitehtaan myyntimiehen hommat eivät luonnistuneet, mutta Kokkolassa yhteiskoulun ranskan opettajana meni paremmin. Hän ehti toimia koulun rehtorinakin, kunnes koulu talousvaikeuksien vuoksi ajautui valtion haltuun ja muodollisesti epäpätevälle opettajalle ei ollut enää työtä.
Pekkalan taloudellinen tilanne kohentui, kun hän sai valtion taiteilijaeläkkeen ja entisestä tuotannosta otettiin uusia painoksia. Kirjailijauran kannalta tämä oli kuitenkin liian myöhäistä. Pääsipähän kuitenkin omillaan hautaan
Tuulenajama valaisee hyvin aikansa taiteilijantietä. Useimman kohdalla se oli kitkuttelua rahapulassa päivästä toiseen. Niinhän se taitaa olla tänäkin päivänä. Harvat kirjailijat pääsevät rikastumaan Perilliseti saattavat olla sitten onnekkaampia, kun monen kohdalla tuotanto nousee kunniaan vasta kuoltua. Levon kirja kannatta mielestäni lukea. Onhan siinä kirjallisuushistoriaakin.
NIILO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti