Värittömän miehen vaellusvuodet

    HARUKI MURAKAMI 
    Tammi, 330 sivua

    Suomikin on päässyt mukaan japanilaisen suosikkikirjailijan uusimpaan teokseen, joka käsittelee viiden nuoren lukiossa syntynyttä ystävyyttä. Joukkoon kuuluu kaksi tyttöä ja kolme poikaa. He työskentelevät opiskelun ohella vapaaehtoistyössä ja viettävät muutenkin kaikki vapaa-aikansa yhdessä. Lukiosta valmistuttuaan neljä jää suorittamaan jatko-opintoja kotikaupunkiinsa Nagoyaan, viides eli kirjan päähenkilö Tsukuru Tazaki lähtee yliopistoon Tokioon, josta hän aikanaan valmistuu insinööriksi erikoistuen rautatieasemien suunnitteluun.
    Tsukurun muutettua Tokioon yksi ryhmän jäsenistä ilmoittaa tälle, ettei ryhmä halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Heille ei saa edes soittaa, mitään syytä he eivät halua ilmoittaa, sanovat, että kyllä Tsukurun pitäisi tajuta syy itsekin. Tsukuru vaipuu syvään masennukseen, koska hän ei tajua tehneensä mitään väärää. Hän kuvailee tuntojaan: "Tuntui siltä kuin minut olisi heitetty valtamerilaivasta kylmään mereen, ja laivan valot häipyivät näkymättömiin". Tsukuru pohtii masennuksena vallassa jopa itsemurhaa, mutta saa kuitenkin nostettua itsensä muutaman kuukauden jälkeen pinnalle.
    "Lausumattomat ajatukset olivat raskaita ja yksinäisiä kuin muinaisuuden jäävirrat, jotka uursivat maan pintaan syviä järviä".
    Valmistuttuaan Tsukuru työskenteli rautatieasemia suunnitellen ja vietti yksinäistä elämää, Vanhat tapahtumat nousivat kuitenkin ajoittain mieleen. Aikanaan hän sai vakituisemman naisystävän, joka alkoi toimimaan hänen amatööripsykiatrinaan ja sai puhuttua hänet selvittämään menneisyyttään.

    Otettuaan yhteyttä kahteen entisen ystäväjoukkonsa poikaan, jotka olivat jääneet kotikaupunkiinsa Nagoyaan töihin, alkoivat entiset salaisuudet paljastua. Samalla hän sai kuulla, että toinen tytöistä oli muutama vuosi aikaisemmin kuollut. Toinen tyttö oli valmistunut keraamikoksi ja tavannut opiskeluaikanaan suomalaisen miehen, joka oli opiskellut Japanissa samaa alaa, ja mennyt tämän kanssa naimisiin ja he olivat muuttaneet Suomeen.
    Tsukuru matkustaa Suomeen puhuakseen tämänkin kanssa asiat selviksi. Hänen saavuttuaan Helsinkiin käy ilmi, että perhe on kesämökillä Hämeenlinnan lähellä. Hän vuokraa auton ja ajaa sinne selvittämään loputkin epäselvät asiat. 
    Kirjailijan Suomen tuntemus perustui lyhyeen 1985 tehtyyn Suomen matkaan, joten jotain pientä virhettä kirjan suomitiedossa oli, mutta suurelta osin faktat olivat kohdallaan.

   Kirjan nimi viittaa kahteen asiaan. Päähenkilön nimen yksi merkitys japanin kielessä tarkoittaa väritöntä; Tsukuru tuntee itsensä harmaaksi ja vähän kiinnostusta herättäväksi mieheksi. Toinen on kirjan nimeen liittyvä musiikki. Useissa Murakamin kirjoissa on musiikki läsnä. Norweigian Woodin nimi tulee samannimisestä Beatlesin kappaleesta, 1Q84-kirjassa soitetaan Janacekin Sinfoniettaa. Tämän kirjan musiikki on Franz Liztin Vaellusvuosi-sarja, jonka yksi osa, Le mal du pays, on hyvin surumielinen pianosävellys ja kuvaa mielestäni hyvin kirjan tunnelmaa.

    Olen pitänyt kaikista Murakamin kirjoista, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Mielestäni Värittömän miehen vaellusvuodet on jopa parempi kuin edellinen eli 1Q84.
     Netissä arvostelut olivat laidasta laitaan, oli sekä kehuja että huonoja arvioita, mutta niinhän se tuppaa olemaan. Sen olemme huomanneet myös omassa lukupiirissämme. 

     ESKO