Otava 1999, 302 sivua.
Kirja on aikaisemmin opettajana työskennelleen Gutersonin toinen kirja. Vuonna
1996 ilmestynyt Lumi peittää setripuut oli maailmanlaajuinen
myyntimenestys.
Vuorilta itään kertoo eläkkeellä olevasta
sydänkirurgista, joka on sairastunut parantumattomaan paksunsuolen syöpään ja
on päättänyt ottaa päiviensä päättämisen omiin käsiinsä. Nuoruuden harrastus
lintumetsästys olisi hyvä keino saada mahdollinen tapahtuma näyttämään
onnettomuudelta.
Aina ei se mikä näyttää helpolta, olekaan niin yksinkertaista. Sen saa Ben
Givenskin kokea.
Kirja on mielenkiintoisesti kerrottu paljon nähneen miehen elämäntarina.
Kirjassa on paljon paikannimiä. Mielestäni liikaakin. Olisi pitänyt olla kartta
esillä. Lukemisen tueksi olisi ollut hyvä, jos kirjan sisäkansille olisi
laitettu jonkinlaiset kartat tärkeimmistä tapahtumapaikoista. No, eihän kaikki
ole aina täydellistä
Mielestäni kirja on hyvinkin lukemisen väärti. Sujuvaa kerrontaa asioista,
joihin ei usein ole törmännyt. Suosittelen lämpimästi tutustumista, vaikka
tiedän, että niin monta kuin on lukijaa, on makuakin.
NIILO
NIILO
Vuorilta itään sattui käteeni niin kuin yleensäkin. Nappaan kirjastosta vinon pinon ja katselen, mikä niistä sattuisi kiinnostamaan.
Niilo tuossa paljastikin kirjan juonta aika pitkälti. Minä pidin kerronnasta,
luonnon ja maisemien kuvaukset ovat niin eläviä, että melkein haistoin omenien,
metsän ja marunan tuoksut, kuten myös lian ja ummehtuneen löyhkän. En ole
koskaan erikoisemmin tykännyt sodan kuvauksista. Tassäkin maailmansodan
lopputaisteluiden jaksoja vähän hyppelin yli. Toki ne syvensivät Benin
henkilökuvaa ja lie olleet siten tarpeen.
Eniten jäin miettimään sitä, miten me vanhemmat haluamme suojella rakkaitamme
surulta ja järkytykseltä. Kiellämmekö heiltä mahdollisuuden kasvaa henkisesti
isommiksi ihmisiksi, kestävämmiksi elämän kolhuja vastaan. Myös Benin vaivoja
säästämätön huolenpito koiristaan kosketti.
Ei mikään turha kirja.
MIRJA
MIRJA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti