Kavereilta saa usein hyviä vinkkejä. Nyt Petteri sanoi, että maistelepa Piiraan makeaa makua, kirjoittanut Alan Bradley. Tein työtä käskettyä, ja makealta se maistui. Niin makealta, että piti heti hakea kirjastosta myös kaksi muuta kirjailijalta suomeksi ilmestynyttä romaania.
Kuolema ei ole lasten leikkiä ja Hopeisen hummerihaarukan tapaus
maistuivat nekin makealta.
maistuivat nekin makealta.
Musiikkia luokitellaan... on metallia, kovaa rokkia, rokkia, bluesia, jne.
Piirasta maistellessa tuli mieleen, että dekkareille voi tehdä, ja tehdäänkin, aivan samoin. Siinä missä Jo Nesbo ja moni muu suuren yleisön suosikki kirjoittaa kovia dekkareita, Bradley on liikkeellä pehmeämmällä kynällä. Pehmeämmällä, mutta mielenkiintoisella. Lisäksi hän kuuluu niihin muutamiin, jotka sieppaavat lukijan mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta.
Ennen ensimmäiseen tarttumista minua ihmetytti, että voiko 11-vuotias tyttö tosiaan olla dekkarin päähenkilö. Flavia de Luce -niminen tyttö voi. Erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että ratkaisee rikoksia jopa kokonaisessa nimeään kantavassa kirjasarjassa.
Agatha Christien tavoin Bradley on muokannut päähenkilöstään myrkkyjen asiantuntijan. Hallitsemassaan perintölaboratoriossaan itseoppinut kemisti tutkii ja löytää vastaukset kiperiin kysymyksiin ja auttaa enemmän-tai vähemmän-ystäväänsä poliisitarkastajaa rikollisten etsimisessä.
Oman suolansa tapahtumiin tarjoilee Flavian kotiväki, kaksi sisarta ja isä. Talon tyttöjen kesken vallitsee "siitäs saat ja siinäs näet" -rakkaussuhde. Sisarukset ovat jatkuvasti kotoisessa kamppailussa Flavian kanssa, ja tämä tekee parhaansa heitä ärsyttääkseen.
Neljäs Flavia de Luce -sarjan kirja, Filminauha kohtalon käsissä, ilmestyy Bazar Kustannuksen julkaisemana helmikuun puolivälissä.
... ja sarja jatkuu
Yhtä suurella mielenkiinnolla kuin luin kolme jo suomennettua Flavia de Luce -sarjan romaania, odotan neljännen ilmestymistä parin viikon kuluttua, samoin sitä, tulevatko sarjan neljä jo kirjoitettua jatko-osaa joskus markkinoille suomenkielisinä.
(Seuraavan kuvauksen sarjan päähenkilöstä olen kaapannut saksankielisen Wikipedian sivuilta.)
Bradleyn sankaritar on 11-vuotias Flavia de Luce. Hän
asuu ympäri vuoden vanhassa Buckshaw'n kartanossa isänsä eversti Haviland de Lucen sekä kahden
sisarensa, ammattimuusikoksi tähtäävän Ophelian (17) ja
lukutoukka Daphnen (13) kanssa. Sisarusten kesken vallitsee eräänlainen viha-rakkaussuhde. Pian Flavian syntymän jälkeen heidän äitinsä kuoli vuorikiipeilyssä Himalajalla, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Kartanon henkilökuntaan kuuluvat myös puutarhuri Dogger ja taloudenhoitaja rouva
Mullet, jonka ruoanlaittotaitoja eivät kaikki
perheenjäsenet aina osaa arvostaa.
Buckshaw on rakennettu Georgian tyylillä ja sittemmin sitä on laajennettu länsi- ja itäsiivellä. Jälkimmäisessä on Flavian hyvin varustettu laboratorio, joka aikoinaan kuului Flavia sedälle Tarquin de Lucelle. Laboratoriossa on myös runsaasti alan kirjallisuutta, mikä tarjoaa ehtymättömän määrän tietoa jauheiden ja tinktuurien valmistukseen. Flavia on nuoresta iästään huolimatta innostunut ja jo kokenutkin kemisti ja on kiinnostunut erityisesti kaikenlaisista myrkyistä. Harrastus on suurena apuna murhien selvittämisessä, joihin hän usein joutuu mukaan tahtomattaan.
Flavialla on suuri annos itsetietoisuutta ja lapsenomaista uteliaisuutta, jotka usein johtavat hänet tutkimuksissa jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Vaikka poliisitarkastaja Hewitt paheksuu Flavian toimia, hän ei voi kieltää sitä, että tämän tutkimukset ja oivallukset ovat usein jopa ratkaisevan merkittäviä. Sitä paitsi tarkastajan vaimoa ja Flavia yhdistää lämmin ystävyys.
Buckshaw on rakennettu Georgian tyylillä ja sittemmin sitä on laajennettu länsi- ja itäsiivellä. Jälkimmäisessä on Flavian hyvin varustettu laboratorio, joka aikoinaan kuului Flavia sedälle Tarquin de Lucelle. Laboratoriossa on myös runsaasti alan kirjallisuutta, mikä tarjoaa ehtymättömän määrän tietoa jauheiden ja tinktuurien valmistukseen. Flavia on nuoresta iästään huolimatta innostunut ja jo kokenutkin kemisti ja on kiinnostunut erityisesti kaikenlaisista myrkyistä. Harrastus on suurena apuna murhien selvittämisessä, joihin hän usein joutuu mukaan tahtomattaan.
Flavialla on suuri annos itsetietoisuutta ja lapsenomaista uteliaisuutta, jotka usein johtavat hänet tutkimuksissa jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Vaikka poliisitarkastaja Hewitt paheksuu Flavian toimia, hän ei voi kieltää sitä, että tämän tutkimukset ja oivallukset ovat usein jopa ratkaisevan merkittäviä. Sitä paitsi tarkastajan vaimoa ja Flavia yhdistää lämmin ystävyys.
Kuva: Jeff Bassett
Sarjan kirjoittaja, kanadalainen Alan Bradley syntyi v. 1938 Torontossa. Hän johti
televisiotekniikan laitosta Saskatchewanin yliopistossa Saskatoonissa 25
vuotta, kunnes jäi varhaiseläkkeelle vuonna 1994 voidakseen keskittyä
kirjoittamiseen.
Flavia de Luce -sarjan lisäksi häneltä on julkaistu muistelmateos The Shoebox Bible. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja, novelleja, radiokuunnelmia ja lehtijuttuja. Hän asuu Man-saarella (joidenkin tietojen mukaan hän asuu Maltalla) vaimonsa Shirleyn ja kahden kissansa kanssa.
Crime Writers’ Association palkitsi Bradleyn parhaasta esikoisromaanista vuonna 2007 (The Sweetness at the Bottom of the Pie).
Flavia de Luce -sarjan lisäksi häneltä on julkaistu muistelmateos The Shoebox Bible. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja, novelleja, radiokuunnelmia ja lehtijuttuja. Hän asuu Man-saarella (joidenkin tietojen mukaan hän asuu Maltalla) vaimonsa Shirleyn ja kahden kissansa kanssa.
Crime Writers’ Association palkitsi Bradleyn parhaasta esikoisromaanista vuonna 2007 (The Sweetness at the Bottom of the Pie).
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti