Tilaisuus sujui, kuten aina kuukausittaiset istunnotkin, rattoisissa ja vilkkaan keskustelun merkeissä. Ei siis ihme, että Heljä, yksi kuudesta, sai aiheen todeta jälkimeilissään, että "Monikohan meistä ajatteli tammikuussa 2006, että 10 vuoden päästäkin ollaan koolla ja puhutaan jostain kirjasta...". Hän muisteli, että piiri sai alkusysäyksen työväenopiston lukupiiristä, joka todettiin liian laajaksi, joten päätettiin perustaa suppeampi piiri, jossa kaikki saisivat suunvuoron. Ensimmäinen istunto pidettiin 18.1.12006.
Eskon kirjanpidon mukaan piiri on nyt kokoontunut 78 kertaa ja ruotinut 80 eri teosta, joista 24 on naisten ja 56 miesten kirjoittamia. Luetuista viisi eniten pisteitä saanutta ovat:
1. Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä
2. Kjell Wästö, Kangastus
3. Kjell Wästö, Älä käy yöhön yksin
4. Pentti Saarikoski, Asiaa tai ei
5. Ernest Hemingway, Vanhus ja meri
Me puolivälissä taivalta vaihtuneet jäsenet Sirkka, Kaisu ja Matti esitämme näin julkisesti lämpimät onnittelut lukupiirille ja sen nykyisille jäsenille Heljälle, Hilkalle, Tertulle, Eskolle, Tarmolle ja Antille.
Näin on hyvä,
kertomuksia Wyomingista
ANNIE PROULX
Otava 2011, 282 sivua
Näin on hyvä kuuluu Annie Proulx’n tuotannossa novellikokoelmien osastoon. Niitä on suomeksi käännetty kolme, kuten romaaneitakin. Hieman alempana tässä blogissa ESKO paneutuu yhteen kolmesta suomennetusta romaanista; Laivauutisia.
Näin on hyvä - kertomuksia Wyomingista 3 on toistaiseksi ainoa lukemani
Proulx’n kirja. Yhdeksän keskimäärin keskipitkän kertomusten aiheet vaihtelevat
laidasta laitaan. Mieleen niistä jäävät lähinnä ensimmäinen eli Suku on rakkain
sekä kaksi viimeistä, Aasin todistus ja Maha pystyssä ojassa.
Yhteistä
kertomuksille on, että ensin perehdytään sikäläiseen perhe-elämään ja
elämänmenoon muutenkin ja lopuksi ihmetellään tragedian syvyyttä – sellaistako
elämä on… tai siis saattaa olla.
Kaksi kertomusta oli sijoitettu kirjaimellisesti
helvettiin. On tunnustettava, että ne menivät kirkkaasti ns. minun hilseeni
yli. En löytänyt niistä mitään kantavaa ideaa.
Sen sijaan Marcista ja Catlinista kertova Aasin todistus potkaisi minua heti Antonio Machadon (1875-1939) otsikkolausahduksesta lähtien:
”Matkalainen, polkua ei ole. Polku syntyy kävelemällä.” Niin syntyi tämä
kertomuskin, lähinnä Catlinin kävelemisestä, retkestä vuoristoon.
Koko kirjan herkkupala on pariskunnan riitely, sanallinen sellainen, ja
ero. Riitelyä lukiessa ihan hengästyi itsekin. Kertomuksen päätteeksi piti
hetki miettiä, että mitenkä siinä lopulta kävikään, ja ennen kaikkea miksi
novellin nimi on Aasin todistus.Lukupiiriläisiltä Näin on hyvä -novellikokoelma sai sekä-että -arvioita. Jotkut tarinoista ovat hyviä, mutta jotkut... no, eivät niin kovin hyviä. Aivan täysiä pisteitä (0-5) kirja ei saanut keneltäkään, ei myöskään täyttä nollaa. Vilkkaan keskustelun kirja sai aikaiseksi. Poimin tähän lyhyesti muutamia kommentteja.
- Melkolailla rouheita tarinoita nuo ovat, varsin traagisiakin. Aasin todistuksessa mitättömästä asiasta, ruokasalaatista, alkanut riita johti kohtalokkaisiin tapahtumiin.
- Novelleita on mukava lukea, kun ne alkavat ja loppuvat. Näissä ei ollut mitään kiiltokuvaelämää. Ihmiset olivat hyvin kuvattuja ja tulivat hyvin tyypitetyiksi. Luontokuvaukset ovat erinomaisia.
- Kummallisia ihmisiä... tylsä kirja.
- Kiva, että novelleitakin luetaan. Tämä ei kohottanut verenpainetta, vaan sen kanssa tuli hyvin nukutuksi.
- Vähän samanlaista elämää kuin Ryysyrannassa ja Päätalolla.
----------
Seuraava kuukauden kirja lukupiirillä on Raija Orasen Hirmuinen mies.
----------
Kuvan taustana oleva Sirkan rintamamiestalo nukkekotikoossa osallistuu 21.2.-19.3.2016 Tampereen Verkarannassa avoinna olevaan Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn Elämää pienoiskoossa.
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti