ANNIE PROULX
Otava, 424 sivua
Aikaisemmin tämän tädin kaksi novellikirjaa luettuani ja niistä tykättyäni löysin kirjastosta tämän opuksen, joka on saanut kovasti kehuja ja on myös filmattu. Teos on kirjailijan esikoinen, jolla hän heti iski "kultasuoneen", kirja voitti ilmestyttään Pulitzer-palkinnon (vastaa Yhdysvalloissa Finlandia-palkintoa) ja saavutti myös lukijansa eli myyntimenestys oli erinomainen.
Kirjan päähenkilö Quoyale on varsinainen luuserikanditaatti, jolta ei oikein mikään tahdo onnistua. Hän kokeilee vaikka mitä ammatteja, missään ei viihdy kovin pitkään. Hän asuu New Yorkin osavaltiossa pienessä kaupungissa, pääsee päikalliseen pikkulehteen kirjoittamaan "jonkinlaisia" uutisia ja ystävystyy mustan toimittajan kanssa, joka yrittää vetää häntä jaloilleen.
Hän rakastuu Petal-nimiseen naiseen, ja avioliittohan siitä tulee. Se on ensi metreistä alkaen tuhoon tuomittu. Quoyale on kyllä naiseen kovastikin rakastunut, mutta Petal viis veisaa hänen rakkaudestaan, vaan kulkee vieraissa - hänenlaisiaan ennen kutsuttiin hutsuksi. Liitosta syntyy kuitenkin kaksi tyttölasta. Muutaman vuoden jälkeen vaimo uuden miesystävänsä kanssa kaappaa tytöt mukaansa, myyvät heidät pedofiilille ja lähtevät rahojen kanssa kohti Floridaa, ajavat kuitenkin kolarin ja kuolevat molemmat. Quoaylen hälyttämät poliisit ennättävät onneksi pelastaa tytöt ennenkuin mitään pahempaa ehtii sattua.
Tarina saa uuden alun, kun Quoaylen energinen Agnis-täti tulee hätiin, haluaa muuttaa synnyinseudulleen Newfoudlandin saarelle Atlantin valtameren ääreen ja saa houkuteltua Quoalen tyttärineen mukaan. Suvulla on säilynyt omistuksessa Angiksen syntymätalo, joka on ollut vuosikaudet hylättynä Atlantin rannalla - isot korjaustyöt ovat siis edessä.
Paikallisessa pikkulehdessä,Juttulintu nimeltään, sattuu olemaan toimittajan paikka vapaana, ja Quoayle pääsee sinne hommiin. Lehden omistaja-päätoimittaja on ollut kalastaja ja hän viihtyy edelleenkin enemmän merellä kuin lehden toimituksessa. Lehden tekijät, niinkuin muukin saaren väki, ovat sympaattisia ja toinen toistaan auttavia, mikä on hyvä asia tallaisissa luonnonolosuhteissa, mitkä saarella vallitsevat.
Kirjan nimi tulee siitä kun Quoyalen tehtäväksi tulee kirjoittaa laivauutisia, niitähän valtameren rannalla riittää, sekä hyviä että huonoja.
Proulx on mestarillinen ihmisten ja Newfoundlandin luonnon kuvaaja. Saarella ja Atlantin rannalla asuminen on tehnyt ihmisistä varsinaisia sääexperttejä, he osaavat ennusmerkeistä lukea tulevan säätilan. Paikan luonteeseen sopii, että yleisin kuolinsyy on hukkuminen; paikka on Myrskyluoto potenssiin kaksi.
Kirjaa ei ole turhaan kehuttu, siitä jää hyvä muistijälki pääkoppaan.
ESKO
ANNIE PROULX
Annie Proulx (aiemmin Annie E. Proulx, synt. 1935) julkaisi ensimmäisen proosateoksensa 53-vuotiaana. Sitä ennen hän hankki elantonsa toimittajana sekä kirjoittamalla pieniä opaskirjoja puutarhureille, remontintekijöille ja siiderinvalmistajille.
Annie Proulx'n NÄIN ON HYVÄ on kuukauden kirjana lukupiiri Eskon ringin 10-vuotisistunnossa perjantaina. Mielenkiintoista kuulla, mitkä kertomukset tästä novellikokoelmasta puhuttelivat ja mitkä pulpahtelivat.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä, tämähän kuulostaa hyvältä :)
VastaaPoistaKiittelen minäkin. Luin tuon NÄIN ON HYVÄ, koska kuulun Eskon rinkiin, mutta piakkoin on aikomukseni tarttua myös LAIVAUUTISIIN. Yleensä luen putkeen enemmänkin samaa kirjailijaa, jos ensin lukemani miellyttää.
VastaaPoista