Otava 1971, neljästoista painos. 424 sivua. Suomennos Aukusti Simojoki.
Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi 1936. Oheinen kannen kuva: Viidestoista painos, Otava 1994.
Ulla-Lena Lundbergin palkittua kirjaa Jää lukiessani tuli jonkun kerran
mieleeni Kuopion Kaupunginteatterin loistokas näytelmä Katriina,
joka perustui Sally Salmisen samannimiseen kirjaan. Jään luettuani
päätin etsiä Katriinan käsiini ja lukea sen. Vaiva kannatti. Me
jokainen aistimme lukemamme tavallamme, eikä ole yleispätevää, kun sanon pitäväni Katriinasta tarina enemmän kuin Jäästä. Katriina on ennen kaikkea vahvan naisen elämänpituinen tarina. Se on kertomus kauniista ja varakkaan pohjanmaalaisen talon tyttärestä, joka tulee merimiehen vaimoksi Ahvenanmaan saaristoon uskottuaan kerskailevan miehen kertomuksia. Heti kättelyssä miehen puheet paljastuvat valheeksi ja mies "taivaanrannan maalariksi".
Katriina on liian ylpeä tunnustaakseen erehdyksensä. Pystypäin hän lähtee taisteluun ja näyttää, että elämä voi olla voitokas karujen kallioidenkin keskellä. Kirja sijoittuu 1900-luvun molemmin puolin. Laivojen omistajat eivät anna paljon arvoa omistamissaan mökeissä asuville alustalaisilleen. Tämän saa Katriinakin kokea.
Katriina on kuitenkin toista rotua. Hän on omanarvontuntoinen, oikeudenmukainen nainen, joka tietää oikeutensa ja seisoo suorana mahtailevien laivanvarustajien edessä. Vähitellen hän saavuttaa laivanvarustajien kunnioituksen ja kyläläisten hyväksynnän.
Elämä ei päästä Katriinaa helpolla. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan murra Katriinaa, vaan hän säilyttää itsenäisyytensä ja omanarvontuntonsa loppuun asti.
Mielestäni Katriina on kirja, joka kannatta lukea. Muistutan kuitenkin alussa sanomastani: Me jokainen aistimme lukemamme tavallamme.
NIILO
Näistä linkeistä löydät NIILON (Jää toi muistoja mieleen) ja MATIN (Sulattele Jäätä kaikessa rauhassa) kirjoitukset Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja JÄÄSTÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti