Otava 2005, 238 sivua
Vuona 1941 seitsemänvuotias juutalaistyttö asuu vanhempiensa kanssa Brysselissä natseja ja ilmiantajia piileskellen. Erään koulupäivän aikana hänen isänsä ja äitinsä on viety pois. Tyttö päättää lähteä etsiimään heitä.
Neljän voden aikana tyttö kulkee tuhansia kilometrejä kiertäen sotaa käyvää Eurooppaa päätyen takaisin Belgiaan rauhan vihdoin koittaessa. Vanhempiaan hän ei löydä, kuten olettaa saattaa. Lopulta hän päätyy Amerikkaan, on kahdesti naimisissa ja saa pojan.
Itse laskin kirjan luettuani kädestäni epätietoisuuden vallassa. Voiko tarina olla totta, ja toisaalta, miksi ei voisi olla.
NIILO
Samat ajatukset tulivat minulle kuin Niilolle. Voivatko Susilapsen tapahtumat olla todellisia. Niin uskomattomilta ne tuntuvat.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan kirja on raastava lukukokemus. Raaimmatkin teot kerrotaan suorasukaisesti, kaunistelematta, vihjailevaa kerrontaa ei harrasteta. Kun tapahtumat ajoittuvat pahimpien juutalaisvainojen aikaan, niiden raakuus on arvattavissa kirjaa avaamattakin. Herkkätuntoisille avaamista ei todellakaan voi suositellakaan.