Tammi 2013, 431 sivua.
Tämä on kolmas kiinalaisen kirjoittama romaani, jonka olen lukenut. Ensimmäinen oli Vapaan miehen raamattu; kirjailija on peräti palkittu Nobelilla, nimeä en nyt muista, se dementia nääs, tai sitten se johtuu siitä, ettei teos tehnyt minuun kovinkaan mainittavaa vaikutusta. (Kirjoittaja on Gao Xingijian, toim.huom.)
Yiyun Li on Pekingissä 1972 syntynyt ja muuttanut Yhdysvaltoihin opiskelemaan 1996, asuu siellä edelleen ja kirjoittaa englanniksi.
Eräs arvostelija on luonnehtinut teosta brutaalin kauniiksi sielunmessuksi järjettömän järjestelmän uhreille.
Kirjan tapahtumat alkavat keväällä 1979, kolme vuotta Maon kuoleman jälkeen. Alakoulun opettaja Gu, joka on toiminut yliopiston professorina, mutta saanut arvonalennuksen kun on puhunut sopimattomia, herää siihen kun vaimo itkee vieressä. Syy on se, että heidän tyttärensä Shan on tuomittu kuolemaan vastavallankumouksellisena. Shan on ollut vankilassa useita vuosia ja pitänyt päiväkirjaa, josta on löydetty kiellettyjä kirjoituksia, ja on nyt tuomittu kuolemaan.
Nuorena opiskelijana Shan on osallistunut kulttuurivallankumoukseen (eli tapahtumaan, jota Maon vaimo johti saaden koko Kiinan sekasorron partaalle). Shan oli mm. potkinut naapurinsa raskaana olevan naisen siten että tämä synnytti vammaisen tytön. Tämä ei tietenkään ollut syy, minkä vuoksi hän joutui vankilaan, vaan syy oli, että isä puhui tytölle järkeä ja tytär alkoi moittimaan tovereitaan. Isä potee tunnontuskia siitä, että on syyllinen tyttärensä tuomioon.
Kaikki kaupungin asukkaat lastentarhalaisia myöten velvoitetaan olemaan läsnä, kun kuolemantuomio julistetaan ja Shan viedään teloituspaikalle. Asiaan kuuluu, että häneltä on katkaistu äänijänteet, ettei hän huutelisi tuomitsemistilaisuudessa sopimattomia.
Maakunnan johtomies on ilmoittanut, että hän tarvitsee munuaisen, joka on irroitettava tytön eläessä, sillä hän ei halua kuolleelta otettua munuaista. Näin tapahtuu ja kaupungin suuri juhlapäiväon valmis alkamaan.
Toinen päähenkilö on television uutistenlukija Kai, joka on naimisissa kaupunginjohtajan pojan kanssa, Kain niinkuin hänen appensakin ura näyttäisi lähteneen nousuun onnistuneen munuaistoimituksen ansiosta, mutta pikkuhiljaa Kaita on alkanut vaivata syyllisyys, Kuolemantuomion julistamisen päivänä hän tekee äkkikäännöksen ja puolueen liturgian asemasta hän tuomitsee televisiossa oikeuden päätöksen. Tästä on tietenkin seurauksena että hän joutuu itse tuomituksi kuolemaan,
Huumoria ja rakkauttakin kirjassa toki on kaiken kurjuuden keskellä; elämän täytyy jatkua makaaberista järjestelmästä huolimatta.
Kirjailijan toinen suomennettu teos Kultapoika, smargdityttö on jo paljon "kesympi" teos, Molemmat ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia tutustumisia kiinalaiseen kulttuuriin.
ESKO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti