25. heinäkuuta 2013

Joko nyt uskaltaisi aloittaa

   Heti ensimmäiseksi täytyy kertoa uskomattomattomasta onnesta, mikä minua kohtasi tänään: Sain ilmoituksen Mr Peteriltä, että meiliosoitteeni on voittanut arvonnassa noin miljoona englanninpuntaa. Arvaan, että sen saadakseni minun ainoastaan täytyy lähettää paluupostissa pankkitietoni tunnuksineen ja luonnollisesti ainoastaan tunnistusta varten tarkat henkilötietoni.
   Arvatkaa, hyvät ystävät, lähetinkö. Jo senkin takia epäilykseni heräsi, kun tämä mainittu Mr Peter halusi tietojani toimistoonsa Hongkongiin. Laittoi sentään tarkan osoitteensa mukaan: BOX se-ja-se.
   Tänään oli todellinen onnenpäiväni. Sain nimittäin kolme muutakin vastaavaa rahakirjettä. Yhtäkään avaamatta siirsin ne ikuisuuteen painamalla nappia "Poista pysyvästi". Kiitos Mr Peter, että muistit minua. Muistan sinua lämmöllä, joten älä enää lähetä minulle viestejäsi.

   Tiedoksenne (vaikka en tiedäkään): Nämä rahakirjeet tulevat aina ja ainoastaan gmail-meiliini, eivät koskaan siihen toiseen eli varsinaiseen osoitteeseeni. Miksi, sitä en siis tiedä, mutta tiedoksenne kuitenkin.

   Asiaa lukemisesta

   Jokohan nyt uskaltaisi käynnistää juttujen levittämisen lukemisesta. Kesä on mennyt kirjapaaston merkeissä, mutta pian on (luulisin?) elonkorjuun aika, joten on kai minunkin aloitettava kirjallisen sadon korjuu. (varsinainen sanontahirviö nuo kolme viimeistä sanaa).

   Kesän aikana luettujen pino kasvoi vain yhdellä, André Brink; Tuokio tuulessa. Siihen palaan vasta syyskuun alkupuolella, sillä kirja on Myllytien lukupiirissä kesän kirjana, ja siihen asti pidän suuni supulla, enkä herätä ajatuksia suuntaan enkä toiseen.
   Vastikään aloitin toisen kesäkirjani, Minna Lindgrenin Kuolema ehtoolehdossa. 50:n sivun jälkeen se tuntuu ihan luettavalta, ihan mielenkiintoiselta, ihan hauskaltakin. Palataan siihenkin kunhan olen kääntänyt viimeisen sivun.
   Kesän kolmannesta eli edessä olevasta en vielä sanoa mitään.

Hesarissa julkaistaan lähiviikkoina lukijoiden kahdeksi parhaaksi tämän vuosisadan kotimaiseksi kirjaksi äänestämät kirjat. Kolmanneksi sijoittui Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Se onkin hyvä.
   Toiseksi kahdesta parhaasta veikkaan kiivaasti Sofi Oksasen Puhdistusta. Toisesta en voi sanoa edes arvausta; niin paljon hyviä kirjoja on jäänyt lukematta, kenties sekin. Laitan tuonne loppuun luettelon tähän asti julkaistusta järjestyksestä... perä edellä tietenkin.

   MATTI

10) Nälkävuosi; Aki Ollikainen
  9) Uuni; Antti Hyry
  8) Ennen päivänlaskua ei voi; Johanna Sinisalo
  7) Kätilö; Katja Kettu
  6) Juoksuhaudantie; Kari Hotakainen
  5) Hytti nro 6; Rosa Liksom
  4) Ihmisen osa; Kari Hotakainen
  3) Missä kuljimme kerran; Kjell Westö