30. toukokuuta 2015

Susanin vaikutus


PETER HOEG
Tammi 2015, 426 sivua.

     Lumen taju -romaanillaan maailmanmaineeseen nousseelta tanskalaiskirjailijalta on sen jälkeen suomennettu tasaisin kahden kolmen vuoden välein uusi teos, jotka omaelämänkerrallista Rajatapaukset -kirjaa lukuunottamatta on julkaistu Keltaisessa kirjastossa. Juuri ilmestyneessä Susanin vaikutus -romaanissa on paljon samanlaisia aineksia kuin Lumen tajussa - tästäkään ei jännitystä puutu.

    "Etkö sanonut olevasi fyysikko? Valinnanvara on harhaa. Me olemme biologisia olentoja. Me olemme syntyneet kilpailemaan keskenämme. Hermostomme on ohjelmoitu hankkimaan meille mahdollisimman paljon kaikkea. Mitä tahansa."
     Tähän samaan oli myös ohjelmoitu Tanskassa 1970-luvun alussa perustetun tulevaisuuskomission hermosto.
     Komissioon oli koottu eri alojen huippuasiantuntijoita, joiden piti laatia nimensä mukaisesti ennusteita tulevaisuudesta. Komissio oli alkujaan muista instansseista riippumaton, mutta kun ennusteet alkoivat toteutua harvinaisen tarkasti, astui valtiovalta kuvaan mukaan armeijan ja ulkoministeriön muodossa, ja kaikki ennusteet salattiin ja kätkettiin kassakaappiin. Perusteena oli, että jos ne leviävät suuren yleisön tietoisuuteen, ne aiheuttavat vakavia levottomuuksia.

     Kirjan päähenkilöllä, huippuälykkäällä fyysikolla Susanilla, on erikoinen vaikutus lähelleen tuleviin henkilöihin; he alkavat kertoa itsestään salaisimpiakin asioita. Sama kyky, tosin lievempänä, on hänen miehellään Labanilla, joka oli pitkällisen piirityksen jälkeen saanut Susanin vaimokseen. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta Thit ja Hararld, jotka eivät myöskään ole mitään keskivertotapauksia. Susan on älykkyyden lisäksi myös kova luu fyysisesti, minkä jotkut asiattomasti käyttäyvät henkilöt saavat karvaasti kokea.

     Totuuskomission ennustukset ovat toteutuneet niin hyvin että sen jäsenetkin ovat säikähtäneet. Niinpä viimeisistä istunnoista ei pidetä enää pöytäkirjaa, vaan ennusteet ovat ainoastaan osaottajien päässä. Tämän vuoksi Susankin perheineen joutuu peliin mukaan. Hänen entisiä opettajiaan ja tuttujaan on ollut mukana komission työssä.

     Susan on Intiassa joutunut perheineen vaikeuksiin. Tanskan ulkoministeriön korkea virkamies tulee apuun, jos Susan lupaa ottaa selvää niistä komission ennustuksista, joista ei ole kirjallista todistetta. Susanin lähdettyä leikkiin mukaan alkaa tapahtua. Valtiovalta on salaa laatinut evakuointisuunnitelmat näkyvissä olevan katastrofin varalta. Komission jäseniä aletaan tappaa, ja Susankin huomaa olensa listalla perheineen. Meno muuttuu kaoottiseksi, sillä peliin ovat viranomaisten lisäksi sotkeutuneet myös rikollistahot.

     Kirjalle voisi antaa huippupisteet ellei... Tämä “ellei” tarkoittaa ylenmääräistä kohellusta, jota olisi pitänyt olla vähemmän. Kirja on joka tapauksessa vauhdikas ja helppolukuinen, mitään tajunnanvirtahöpötystä ei ole mukana.
     Ajatuksia kirja kyllä herättää kosolti. Esimerkiksi varmaa on, että asioista vastaavat tahot, viranomaiset, poliitikot, jne, eivät kerro, eivät voi, eivätkä uskalla kertoa, mitä tietoa heillä on tulevaisuudesta - eivät ainakaan kovin tarkkaan. Jos esimerkiksi tiedemiehet saisivat selville, että iso meteoriitti on ajautunut törmäyskurssille maapallon kanssa, ei siitä taatusti kerrottaisi suurelle yleisölle.


     ESKO

19. toukokuuta 2015

Tuulisen saaren kirjakauppias


GABRIELLE ZEVIN
Gummerus 2014, 239 sivua
    Kirja on ensimmäinen Zeviniltä suomennettu romaani. Kirjan päähenkilö on kirjakauppias, niin kuin kirjan nimikin sanoo. Kirjakauppa sijaitsee lauttamatkan takana saarella, jonne turistit kesäisin rantautuvat.
Leskeksi jäänyt mies kokee ylätyksen, kun hänen kauppansa eteiseen ilmestyy kaksivuotias tyttövauva. Tytön mukana on kirjelappu, jossa on tytön nimi ja toive pitää tytöstä huolta.
     Kuvioon astuu myös kirjaesittelijä, johon kauppias suhtautuu hänen ensi käynnillään varsin töykeästi, mutta tarkentaa myöhemmin kantaansa.

     Kirja ei ole aivan perinteisellä tavalla kirjoitettu romaani. Aluksi mietin, miten siihen suhtautuisin. Mitä pitemmälle luin, sitä enemmän oikeastaan pidin lukemastani. Oli virkistävää lukea tähän tapaan kirjoitettu juttu. Olisiko tämä sitä uutta tyyliä, niin kuin Viulunsoittajan Tevje sanoisi.

     Ajattelin lukiessani, että ehkä Matin kannattaisi ottaa kirja luvun alle. Eipä tekisi pahitteeksi muidenkaan tutustua teokseen. Me Mirjan kanssa ainakin pidimme lukemastamme.

    Kuivempaa kesää
    NIILO

13. toukokuuta 2015

Kuin lempeää sadetta


DEBORAH SMITH
Karisto 2009, 438 sivua

Kirja on palkittu 2007 Yhdysvaltojen parhaana romattisena romaanina. Jo tämä alkulause kertoo, että tämä ei ole äijämiesten kirja. Ehkäpä minä en kuulu siihen joukkoon, koska luin kirjan mielenkiinnolla.
Kirja kertoo rikkaasta perijättärestä, jonka lapsensa keskenmenon seurauksena menettäneet maailmankuulut, upporikkaaseen sukuun kuuluneet luononsuojelijat olivat vastasyntyneenä ottaneet ottolapsekseen. Ottovanhempien kuoltua lento-onnettomuudessa tytölle selviää, että hän on adoptiolapsi. Tyttö päättää lähteä etsimään biologisia vanhempiaa. Mitä sitten tapahtuu selviää kirjan sivuilta.
Kirjan kerrrontaa olisi voinut jonkun verran tiivistää. Kirjasta huokui sellaista inhimillistä lämpöä, että annettakoon kirjailijalle lisäsivut anteeksi.
Suosittelen kirjaa kesälukemiseksi, kun luontokin hyväilee meitä lämmöllään ja saa kukat puhkeamaan loistoon silmiemme iloksi. (Jos voisi pyytää, niin nurmikoiden kasvua luontoäiti voisi hiukan hillitä. Polvet eivät oikein tykkää ruohonleikkurin työntämisestä.)

Lukuiloa
NIILO

Memesa-trilogia



KIBA LUMBERG

Musta perhonen, Sammakko 2004, 149 sivua
Repaleiset siivet, Sammakko 2006, 236 sivua
Samettiyö, Sammakko 2008, 247 sivua

 
Kuvataiteilija, kirjailija Kiba Lumbergin Memesa-trilogia osoittautui mielenkiintoiseksi, jopa puoleensa vetäväksi. Sattumalta sain käsiini sen kolmannen eli viimeisen osan Samettiyö, jota aloin lukea pienin varauksin. Kertomus ja ennen kaikkea kerronta tempaisivat nopeasti mukaansa ja käskivät hakea kirjastosta trilogian kaksi muutakin osaa. Suurin piirtein yhdeltä istumalta ahmin siis kaikki kolme, ja ”väärässä” järjestyksessä tietenkin eli ensin kolmosen, sitten ensimmäisen eli Mustan perhosen ja viimeisenä kakkosen Repaleiset siivet.

Kotoaan 13-vuotiaana karannut ja samalla koko mustalaisyhteisöstä eronnut Lumberg toteaa trilogian jokaisen osan teknisissä tiedoissa, että teoksen henkilöt ja tapahtumat ovat mielikuvituksen tuotetta. Lumbergin henkilön esittelyteksti ja hänen laaja haastattelunsa tv:ssä kertovat kuitenkin, ettei tämä ainakaan hänen itsensä kohdalla pidä paikkaansa. Päinvastoin trilogia vaikuttaa pääosiltaan voimakkaasti omaelämäkerralliselta. Muiden henkilöiden sekä tapahtumien osalta hän on varmaan mielikuvitusta käyttänyt, mutta niissäkin lienee ainakin pääosin on ns. vinha perä eli olemassa olevat tai olleet henkilöt.

Kun mustalaiskulttuuri on itselleni jäänyt vieraaksi, en voinut muuta kuin kauhistellen ihmetellä, onko 1900-luvulla Suomessa jollakin kansanosalla voinut olla Lumbergin kuvaaman kaltaiset perinteet. Verikosto tosin putkahtaa toisinaan esille henkirikosten yhteydessä, mutta mm. naisten alistaminen väkivaltaa käyttäen tuntuu uskomattomalta, samoin kirjassa kuvattu orjuuttaminen jo lapsesta alkaen. Nimenomaan jälkimmäisen Lumberg korostaa olleen syy hänen kotoa karkaamiselleen.

Trilogia etenee osa osalta järjestelmällisesti edestakaisin loikkimatta lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen. Juuri sen takia osat on helppo lukea missä järjestyksessä tahansa. Jokainen niistä on oma ehjä kokonaisuutensa.
Vaikka teos on kertomus naisen kokemuksista lapsuudesta aikuisuuteen, se sisältää riittävästi jännitystä ja juonta sopiakseen myös miespuolisten lukijoidenkin kiinnostuksen kohteeksi.

 MATTI