27. elokuuta 2011

Onko taas jo perjantai?

   Olen samaa mieltä, että aina on nykyisin perjantai. Viikko ei riitä kaiken työn tekemiseen. Jotakin on muuttunut, ehkä olen hidastunut tai päivän tunnit vähenevät kummallisesti.

   Esimerkiksi en ole ehtinyt yhdessä kesässä lukemaan M.Rimmisen Nenäpäivä -teosta kuin puoleen väliin. Tosin se on kyllä aika toivotonta luettavaa. Ahdistun aina parin luvun jälkeen kirjan päähenkilön "Irman" tekemisistä. Ja ihmisistä joita hän tapaa. Surkeata, surkeata! Taidan jättää kesken koko tarinan. En löydä siitä mitään kiinnostavaa. Toivon lukiessani etenevää kerrontaa, "meininkiä" tai kunnon jännitystä, arkipäivän romantiikkaa saa olla ja salaperäisiä, vaikeitakin ihmiskohtaloita.

   Surkeita kohtaloita oli norjalaisen Anne B.Ragde'n hienossa kaksiosaisessa teoksessa sikafarmarista, (perhedraama), josta nyt on kai jo tehty elokuvakin. Olipa vain kirjoitettu niin mukaansa tempaavasti. Piti lukea yhteen pötköön. Ensimmäisen osan nimi oli Berliinin poppelit, toisen osan nimeä en nyt muista.
   Jäi todella vahvana mieleen elämään millaista perhe-elämä saattaa pahimmillaan olla. Perheen jäsenet olivat niin erilaisia, mieleenpainuvia, todella kiinnostavia, raameina maaseutu vs. kaupunki. Voisi olla mukava nähdä elokuva.

   Olen ollut mielestäni ahkera, vähän niin kuin hamsteri. On pitänyt hankkia kaikenlaista talveksi. Jos en ole hoitanut lapsia, olen laukannut marjassa. Kesän tapaus oli, kun putosin suo-ojaan enkä ollut päästä sieltä ylös. Puhelin hajosi (oli taskussa ja kastui), mutta sain jo onneksi uuden vehkeen. Sairastuin sitten karmeaan flunssaan, josta vieläkin kärsin, yskin kuin tupakkamies. Ei ole suovesi terveellistä!

   Edessä ovat syksyn aktiviteetit. Ihan mukavaa sekin. Nyt juuri lähden ruokkimaan mehiläisiä.

   SATU

17. elokuuta 2011

Kesälukemista

   Unohdin ottaa mukaan Tampereen teatterikesään kirjan, mutta onneksi on divareita ko. kaupungissa runsaasti. Ostin Maarit Huovisen v. 1986 kokoaman Rauni Luoma Ilon ja murheen näyttämöllä. Sopi oikein hyvin matkamme henkeen. Ja vaikka mielestäni olen lukenut aika paljon näyttelijöiden elämästä, niin aivan uutena tietona tuli, että Rauni Luomalla on poika, Matti Vikström nimeltään. Ei ole koskaan tullut esille missään yhteydessä. Eli lukeminen kannattaa, aina löytyy jotain uutta. Kirja on lennokkaasti kirjoitettu ja kertoo näyttelijöiden kulta-ajasta, jolloin oli todellisia näyttämön TÄHTIÄ.

   Keväällä olin kuulemassa Keravan kirjastossa Sirpa Kähköstä, jonka kirjoihin en ole aikaisemmin tutustunut. Tuosta illasta sain kimmokkeen ja luin hänen Neidonkenkänsä. Mukavaa ajan kuvaa ja valitsin sen myös Myllytien kirjallisuuspiirin syyskuun kirjaksi. Kiva kuulla, mitä muut pitävät.

   Mielenkiintoinen nuori (31 v.) kirjailija on Riikka Pulkkinen, jonka esikoinen Raja sai v. 2006 ilmestyessään hyvät kritiikit. Serkkuni Eeva suositteli sen lukemista ja tein työtä käskettyä. Olin ennättänyt lukea jo Pulkkisen toisen kirjan Totta, joka oli v. 2010 Finlandia-ehdokkaanakin. Se puhutteli meikäläistä huomattavasti enemmän. Siitä tulee syksyllä KOM-teatteriin näytelmäversio, joka on ehdottomasti katsottava. Nyt Pulkkisella on kolmas kirja työn alla ja sen aihe on jonkin verran uskonnollinen ja kuvaa naispappia. Tästä kirjailijasta kuulemme vielä moneen kertaan, uskon.   

terv. HILKKA

16. elokuuta 2011

Nousee päivä, laskee päivä

   ISAAC BASHEVIS SINGER

   Tarina 1800-luvun loppupuolen Puolasta, kertomus kahden suvun, puolanjuutalaisen Jacobyn ja aatelissuku Jampolskin vaiheista ja niiden läheisiksi muuttuvista suhteista. Erittäin värikäs ja tapahtumarikas teos.
   Aikakausi muuttuu, tavat alkavat myös muuttua, jotkut ihmiset tarrautuvat  kiinni vanhaan, eivätkä suhtaudu muuttuvaan maailmaan myönteisesti. Juutalaiset, jotka ovat  perinteitä aina pitäneet arvossa, ovat useasti vastustavalla  kannalla.
   Päähenkilö Calman Jacoby, joka äkkirikastuu, kunnioittaa perinteitä, vaikka mielessään kapinoikin. Nuoressa polvessa löytyy sitten niitä, jotka pitävät juutalaisen uskonnon määräyksiä barbaarisina ja kapinoivat.
   Toisen suvun, Jampolskin päämies on tuomittu kapinoinnista Venäjää vastaan Siperiaan. Kun hänet armahdetaan, hän palaa täysin muuttuneena miehenä takaisin Puolaan. Ei Jacbyn suvun elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Kuten kirjan nimikin kertoo, ensin päivä nousee, mutta ennen pitkää se myös vääjäämättä laskee.
   Kirja on matka vanhaan juutulaiseen kulttuuriin ja tapoihin, Googlestahan tarvittaessa löytyy selityksiä.
Mahtava teos yhdeltä maailmankirjallisuuden suurimmalta mestarilta.
   Pisteitä 5

   ESKO M