MINNA EVÄSOJA
Gummerrus 216, 239 sivua
Eväsoja oli ensin vuoden oppilasvaihdossa Japanissa ja sitten kolme
vuotta tohtorikoulutuksessa Japanin Kiotossa. Kirjassa hän kertoo
opinnoistaan ja japanilaisten arkipäivän elämästä omine tapoineen.
Varsinkin nämä japanilaisten arkipäivän elämän kuvaukset ovat
mielenkiintoista luettavaa ja ainakin minulle aivan uutta tietoa heidän
tavoistaan.
Kirjailija asui kolme vuotta talossa, jonka omisti lääkäriperhe. Perheen
äiti oli kotirouva, niin kuin monet japanilaiset vaimot ovat. Perheen
poika oli jo mennyt naimisiin ja muuttanut kotoaan. Tytärkin oli
naimaiässä ja kirjailijan asuttama talo oli määrä purkaa ja rakentaa
uusi tyttären avioituessa. Mielenkiintoista oli, että vuokraemännällä
oli taloon omat avaimet ja hän saattoi tulla käymään milloin sattui,
ennalta ilmoittamatta.
Japanilaisessa kulttuurissa on monia meille outoja piirteitä.
Esimerkiksi kirjailija vieraili usein vuokraemäntänsä luona, mutta
tapasi tämän lääkärimiestä vain kerran kolmen vuoden aikana, kun tämä
tuli yllättäen normaalia aikaisemmin kotiin. Silloinkin mies vain ynähti
jonkinlaisen tevehdyksen ja painui omaan huoneeseensa.
Yllättävästi vaimo on perheen pää, jolle mies tuo kuukausittain
tilinpussinsa avaamattomana. Vaimo antaa sitten hänelle sopivaksi
katsomansa summan miehen omiin tarpeisiin, mutta hoitaa itse perheen
talouden. Vaimo muutenkin määrää perheen elämän menon. Avioliittosuhde
ei ole useinkaan niin kiinteä kuin meillä. Miehellä voi perheen kodin
lisäksi olla myös oma asunto ja hänellä voi olla rakastajattaria. Jos
hän sattuu saamaan lapsen toisen naisen kanssa, tällä ei ole
perintöoikeutta miehen omaisuuteen.
Näitä tapojen kummallisuuksia on kirjassa rutosti, joten niitä on turha
ruveta selittelemään. Kirja on paras lukea ja todeta, kuinka erilaisissa
maailmoissa me ihmispolot taipalettamme taaperramme. Kirja ei anna
kaiken kattavaa katsausta japanilaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon,
mutta saa siitä aika hyvän katsauksen ja kosolti ajattelemisen aihetta.
Suosittelen lämpimästi matkaa japanilaiseen kulttuuriin ja elämään
monine sääntöineen ja tapoineen. Vaikka kirja on kirjoitettu naisen
näkökulmasta, on miestenkin hyvä tarttua kirjaan. Ainakin minä luin
kirjan suurella mielenkiinnolla.
NIILO
Kirjallisuuden harrastajien ja muidenkin blogi, jossa kerrotaan omista lukukokemuksista ja esitetään mielipiteitä kirjallisuudesta, suositellaan ja arvostellaan sekä kerrotaan kokemuksia jokapäiväisessä elämästä. Juttujen suora kommentointi on vapaa kaikille, mutta uudet kirja-arvioit ja jutut keskustelu-valikkoon lähetetään ylläpitäjän sähköpostin kautta - ei hyväksymisen vaan blogin toiminnan yksinkertaisena pitämisen takia. Osoite on: matti.vesterinen@pp1.inet.fi. Tervetuloa mukaan.
20. toukokuuta 2016
5. toukokuuta 2016
Tie
CORMAK Mc CARTHY
WSOY 2009, 245 sivua
Kuvaus
ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat
Yhdysvaltoihin, mutta kaikesta päätellen sama koskee koko maapalloa.
Isä
ja nuori poika vaeltavat tuhkan peittämässä maisemassa pohjoisesta
kohti etelärannikkoa työntäen kärryissä vähäistä omaisuuttaan, ruokaa ja
vaatetusta. Perheen äiti on tehnyt oman ratkaisunsa, eli itsemurhan.
Isäkin on mukana ainoastaan poikansa vuoksi, kyse on toivosta
toivottomassa maailmassa.
Kaksikon matka etenee jatkuvassa nälässä ja
kylmyydessä piilotellen muilta ihmisiltä, pääosin raakalaisilta, jopa
ihmissyöntiä harjoittavilta joukkioilta. Isä yrittää valaa toivoa
poikansa mieleen keskustelun avulla, vaikka ei itsekään usko
hyvään loppuun.
Pieniä hyviäkin hetkiä sattuu, he löytävät jostakin
kellarista lukitun varaston, jonka oven mies onnistuu murtamaan, ja he
saavat täydennystä ruoka- ja vaatevarastoonsa. He onnistuvat pääsemään
rannikolle, mutta siellä eräs mies ampuu jousella isää jalkaan, siitä
seuranneen tulehduksen takia tämä kuolee. Joku ns. hyvien ihmisten ryhmä
ottaa kuitenkin pojan joukkoonsa ja matka jatkuu.
Mitään viihdettähän kirja ei ole, mutta täysin mahdollista, kun tietää millaisia johtajia
maailmassa on ja millaiset määrät ydinaseita heillä on. Lisäksi on maita,
joiden sekopäät johtajat viis veisaavat kansaivälisistä sopimuksista, ja
jotka myös omistavat ydinaseita.
Kirja
on palkittu USA:sa Pulitzer-palkinnolla 2007. Kirjailijalta on Suomessa
ilmestynyt myös mestarillinen ns. rajatrilogia Kaikki kauniit hevoset,
Matka toiseen maailmaan ja Tasangon kaupungit sekäkulttiromaanin maineen saanut mutta äärimmäisen julma Veren ääriin.
ESKO
Täällä Pohjoisnavan alla
Täällä Pohjoisnavan alla
Matkani saunankestäväksi suomalaiseksi
DIETER HERMANN SCHMITZ
Atena Kustannus Oy 2013, 305 sivua
Schmitz on Saksan Reininmaalta Suomeen muuttanut mies. Hän on naimisissa pohjanmaalaisen naisen kanssa ja työskentelee saksankielen lehtorina Tampereen yliopistossa. Perheesen kuuluu kaksi teini-ikää lähentelevää lasta, tyttö ja poika.
Parikymmentä vuotta Suomessa asuttuaan hän päättää anoa Suomen kansalaisuutta. Hän paneutuu asiaan huolella. Tarkoitusta varten hän laatii kymmenen kohdan luettelon, mitä asioita hänen pitää tehdä tullakseen niin paljon suomalaiseksi, että voi jättää kansalaisanomuksen.
Schmitz kertoo varsin eloisasti edistymisestään suomalaisuuden tiellä. Vaikka kirjailija ei suhtaudu kovin kriittisesti meihin kantasuomalaisiin, kirjaa lukiessa tuli joskus miettineeksi, että tällaisiako me olemme ulkopuolisen silmin nähtynä.
Kun nyt kevätkin on vauhdilla tulossa, kirja olisi sopivaa luettavaa iltojen ratoksi. Voisi samalla tarkistaa, onko itse käynyt läpi Schmitzin suomalaisuuden kriteerit.
NIILO
Matkani saunankestäväksi suomalaiseksi
DIETER HERMANN SCHMITZ
Atena Kustannus Oy 2013, 305 sivua
Schmitz on Saksan Reininmaalta Suomeen muuttanut mies. Hän on naimisissa pohjanmaalaisen naisen kanssa ja työskentelee saksankielen lehtorina Tampereen yliopistossa. Perheesen kuuluu kaksi teini-ikää lähentelevää lasta, tyttö ja poika.
Parikymmentä vuotta Suomessa asuttuaan hän päättää anoa Suomen kansalaisuutta. Hän paneutuu asiaan huolella. Tarkoitusta varten hän laatii kymmenen kohdan luettelon, mitä asioita hänen pitää tehdä tullakseen niin paljon suomalaiseksi, että voi jättää kansalaisanomuksen.
Schmitz kertoo varsin eloisasti edistymisestään suomalaisuuden tiellä. Vaikka kirjailija ei suhtaudu kovin kriittisesti meihin kantasuomalaisiin, kirjaa lukiessa tuli joskus miettineeksi, että tällaisiako me olemme ulkopuolisen silmin nähtynä.
Kun nyt kevätkin on vauhdilla tulossa, kirja olisi sopivaa luettavaa iltojen ratoksi. Voisi samalla tarkistaa, onko itse käynyt läpi Schmitzin suomalaisuuden kriteerit.
NIILO
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)