Kevään merkkejä

Mitä yhtäläisyyttä on sinivuokoilla ja vaimolla?
 




Molemmat muistuttivat aamulla, että alaovi kaipaa kunnostusta.

Kun takatalvi meni ja yhtenä päivänä paistoi 10 asteen verran, sinivuokot
avautuivat talon varjoisalla seinustalla - nimenomaan sillä puolella.
On niille tarjolla parempiakin kasvupaikkoja, ja ne käyttävätkin niitä,
mutta tämäkin tuntuu soveliaalta.

Vaimo näki jo ennen pääsiäistä kauppamatkallaan leskenlehtiä.

Olin näkevinä tänään puolelta päivin peipon omenapuussa. Se vinkaisi pari kertaa
lyhyesti kirkkaasti ja korkealta ja lensi pois. En uskalla varmuudella sanoa, että se
oli peippo (vaikka olikin), sillä joku heti toteaa, ettei voinut vielä olla.

...puoli kuuta peipposesta...

PS. Minä näin tänään naapuritontilla rakennusmiehiä. Irroittivat maahan juntattuja
mattotelineen jalkoja. Alkavat rakentaa kolmen perheen rivitaloa, kunhan saavat
purkuluvan nykyiselle rakennukselle. Jouluksi kuulemma uudet naapurimme pääsevät
uuteen kotiin.

Lisäys 8.4.2015:
SE ON PEIPPO! Koiras koreissa väreissään.

Pääsiäinen on puolessa

Pääsiäisen vietto alkaa olla puolessa. Ollaan ensimmäisessä pääsiäispäivässä eli sunnuntaissa, joten toivotukset ehtivät vielä perille vaimon kotitekoisten koristeiden kera.

2011

2012

2015

   Pitkin leutoa ja vähälumista talvea vakuuttelin, että kyllä se vielä tulee, se takatalvi. Ja tuli kanssa - maaliskuun viimeisenä eli juuri ennen pyhiä. Satoi märkää lunta illan, satoi yön ja satoi vielä aamullakin. Parhaimmillaan pihamaalla oli sitä viitisentoista.
   Sitten se muuttui vedeksi ja suli pois. Sitä ennen kaupungin lumiaura ehti työntää puolen metrin kinoksen pihatien tukkeeksi. Teki sen yöllä, mutta ei herätty meteliin. Miniä työnteli pois.

   Nyt pyhät ovat menneet lampaan syönnin merkeissä. Aloitettiin se jo ajoissa alkuviikolla. Maisteltiin, mikä olisi parasta tänä vuonna. Ennen on maustettu itse ja paistettu viuluna, paistina tai patapaistina. Nyt hankittiin sisäfilettä, hyvää karitsaa, ja valmiiksi maustettu ja paketoitu paisti, hyvää karitsaa. Hyviä hankintoja, ja pakastimeenkin jäi pari pakettia.
   Terveenäkin on saatu olla, mitä nyt rannekanavan aukaisu pari viikkoa sitten estää tiskaamisen ja imuroinnin... minulta. Pian nuokin lyhytaikaiset riemun hetken ovat taas edessä. Lääkäri sanoi, että parin kuukauden sairasloma tulisi. Vaimo sanoi, ettei se tiennyt...

   Mutta ei käy valittaminen... 

  HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

   PS. Se pikkuisen harmittaa, kun unohdettiin tänä vuonna käydä ortodoksien perinteisissä myyjäisissä herkkuja hakemassa. Siellä käyminen kun on kuulunut ties kuinka kauan pääsiäisajan ohjelmaamme.

Kesämyrskyjä

TAMARA McKINLEY
WSOY 2003, 332 sivua

    Sain nämä myrskyt laannutettua jo parisen viikkoa sitten, mutta kokemuksen kirjaaminen tänne blogiin  siirtyi muiden puuhien takia. Tuli vietettyä viikon päivät Pohjanmaalla. Sukulaisten Antin ja Marjatan luona vierähti rattoisasti pari päivää ja jo pois menneiden isovanhempien lepopaikkoja käytiin katsastamassa Kauhavan ja Lappajärven hautausmailla. Paluumatkalla koettiin sellainenkin ihme kuin Keskisen kyläkauppa Tuurissa. Parilla kympilllä sieltä ihmemaasta jotakin hankittiin, mutta enpä nyt muista mitä se oli. Alahärmästä kuitenkin löydettiin parempi leipä kuin täältä kotoisista kyläkaupoista konsanaan. Sen nimikin, "Komia", kertoi, että jostakin erikoisesta oli kysymys.
    Kun tämä McKinleyn Kesämyrsky oli jo koettu, uusi ihan kotoperäinen koettiin yllättäen kotimatkalla. Pälkäneellä maailma pimeni, rankkasade ruoski tietä ja autoja salamoiden ja jyrinän saattelemana. Autot pysähtelelivät, kun näkyvyys painui nollan tienoille pyyhkijöiden maksiminopeudesta piittaamatta ja tie lainehti.
   Satuimme onneksemme olemaan pahimman myräkän aikana Pälkäneellä olevan motellin kohdalla, ja kymmenien muiden tavoin kurvasimme sinne sadetta ja salamointia pakoon. Ruokaa, kahvia tai muitakaan virvokkeita emme saaneet, sillä talosta oli sähköt poikki tunnin verran. Matka painoi jo sen verran, että jäimme taloon yöksi. Hanhenmarssia käsi kädessä talon isäntä ohjasi meidät pilkkopimeää sisäkäytävää pitkin huoneeseemme.
    Täytyy sanoa, että olihan se kokemus - kaikkinensa. Olemme toki ajelleet kovassakin sateessa ennenkin, mutta tuollaista emme ole aikaisemmin kokeneet. Kirjataan se kuitenkin myönteiseksi - kuten Kesämyrsky -kirjakin.

    McKinley -urakkani pitää nyt tauon. Ennen kuin jatkan kirjasarjan seuraavaan, järjestyksessä viidenteen, Pohjavirrat, tarraan kiinni ESKON aiemmin blogissa esittelemään Jhumpa Lahirin Tulvaniittyyn. Kesän aikanahan lupasin lukea koko Tamara McKinleyn suomennetun tuotannon. En enää muista, mitkä näistä viidestä lopuista olen lukenut jo aiemminkin.

    Mikä myrsky?
   
    Niinpä niin, arvata saattaa, ettei edellä kerrotun myrskyn tapahtumista ja tunnelmista tullut otettua ainoaakaan valokuvaa, vaikka välineitä oli käden ulottuvilla kaksin kappalein - ei tullut edes mieleen, kun piti ihmetellä Suomen säiden pikaista vaihtumista. Saderintamaan asti ajeltiin kauniissa lämpimässä kesäsäässä.
   Hetken verran ihmettelin myös McKinleyn myrskyä. Sellaista ei nimittäin kirjassa esiintynyt, ellei nimeä käytetä vertauskuvallisena tapahtumien ketjussa, tai ellei sitä ole poimittu taustailmiöstä kuukausia kestäneeltä laivamatkalta Irlannista Australiaan.

    Kirja noudattelee kirjoittajansa tuttua linjaa - jännittävä sukutarina 1600-luvun Australiasta raastavine perintökiistoineen ja yllättävine käänteineen. Rakkauttakin on jälleen mukana sopiva annos. Kirja noudattelee melko tarkoin McKinleyn taattua ja turvallista tapahtumien juoksutusta, joka sitoo lukijan itseensä. Tunteet ja tunnelmat siirtyvät laidasta laitaan ja etenevät kohti yllättävää loppua.

   Koska itse en löydä sanallisesta varastostani riittävän osuvaa ja kuvaavaa tiivistelmää, lainaan tähän sellaisen sanasta sanaan kirjan takakannesta - siitä tekstistä, jonka useimmat meistä lukevat aivan ensin kirjaa valitessaan, minä en milloinkaan.
   "Australialaissyntyisen kertojamestarin intensiivinen romaani kuljettaa lukijaansa 1800-luvun lopun Irlannista Australian ankariin kaivoskaupunkeihin ja aina vuoteen 1969, Miriam Strongin hevostilan varjoisalle kuistille. Eri sukupolvien elämäntarinoiden kautta Kesämyrsky kasvaa arvonsa tunteneen mutta kovia kokeneen suvun jännittäväksi kuvaukseksi."

    MATTI
   

Vuokralle tarjotaan

Vuokralle tarjotaan kolme nämä kolme viime vuonna rakennettua asuntoa. Kahden oikean puoleisen oviaukko on mitoitettu pienille tiaisille ja vasemmalla oleva kirjosiepolla ja talitiaisille. Niitä kaikkia liikusteli ruuan perässä pihapiirissämme pitkin kevättä.

    Nyt asunnot ovat tyhjentyneet ja asukkaat muuttaneet mihin lie. Keskimmäisessä pesi sinitiainen, mutta kirjosieppo ajoi sen pois ja asettui itse vasemman puoleiseen.

   Kirjosieppo ilmaantui pihapiiriimme tänä vuonna tavallista myöhemmin, ja katosi näköpiiristämme yllättävän nopeasti. Mustarastaiden varhainen (kuten aina) pesintä onnistui hyvin ja pajulintu kailottaa kantavalla äänellään aamuvarhaisesta iltamyöhään.

    (Kuva on otettu 19.5. jolloin luonto ei vielä ollut vihreimmillään kuten juuri nyt.)

    MATTI

Tänään se loistaa kauneimmillaan

Vasta se puhkesi kukkaan, tänään se on upeimmillaan, mutta huomenna maa sen ympärillä on jo sen terälehdistä punaisena. Se on tillipioni, ei enää mikään nuori neitonen, sillä joka kevät se on puhjennut loistoonsa tässä samassa paikassa jo noin kuuden vuosikymmenen ajan.

Juuri nyt piha on kauttaaltaan kauneimmillaan. Kannattaa olla hereillä, sillä kauneimmat kukat loistavat vain hetken. Omenapuu valaisee tänään puhtaan valkoisessa asussaan, mutta huomenna maa sen ympäristössä on poiminut kukkien terälehdet omakseen.

Hänellä ei ole nimeä. Hän tuli meille eilen Järvenpään kukkamarkkinoilta, käänsi tyhjän kukkaruukun kumolleen ja ja istahti sen päälle varjoisaan paikkaan talon nurkalle. Lämpömittari näytti varjossa +27.

MATTI

No hei, minä täällä!

    Olen tosi iloinen lukublogisi aktivoimisesta. Ja tässähän heti tulikin kannanotto, kirjajuttuja siis odotan edelleen.

    On ollut mielenkiintoista lukea siinä olleita kirjaesittelyjä, ajatella että tuo olisi mukava lukea tai että tuota en ainakaan välitä lukea. Mökkimatkalla kuuntelussa on nyt Jo Nesbon Poliisi.

    Joskus olisi tehnyt mieli kommentoidakin, keskustelun virittämiseksi. On vaan jäänyt aikeeksi, ettei tule kommenteillaan vaikka loukanneeksi kirjoittajaa, niin helposti käy, jos on toista mieltä. Mieltymykset kun ovat niin moninaiset, ja kaikki aina yhtä oikeita. Kirjoissahan on koko elämä. Minä kun olen silleen yksiniitinen tyyppi, että asia kerrallaan. Tai kuten joku on sanonut, että peruna kerrallaan. Toiset toisin.

 

    Onpa harmillinen tuo “Myllytien juttu”, huomasinkin lehdestä sen.  Mistähän johtunee. Yhdistysverkoston lukupiiri jatkaa syksyllä, siinä on se vakioporukka, intohimoisia lukijoita ja keskustelijoita,  kolmas vuosi tulee syyskauden päätteeksi täyteen. Kiinnostava se on ollut, katson sitten jatkoa.

    Radiossa on menossa lukupiiri, Balzacin Kadonneet illuusiot, kuuntelen sitä tässä toisella korvalla, mielenkiintoista keskustelua siellä.

 

    HELJÄ

Tulisiko siitä joulukortti?

   Olipa kaunis lumikuva huvimajasta, voisi olla ensi vuoden joulukorttinne, josta kiitän jo etukäteen.
   Kerronpa elokuvamaisesta oopperakokemuksesta Järvenpään Studiolla tiistaina. Siellä esitettiin Verdin Lontoon kuninkaallisessa oopperassa taltioitu Nabucco, jossa itse pääroolin lauloi Placido Domingo ja Abigaillena oli upea ääninen ja kaunis katsellakin venäläistähti Liudmyla Monastyrska (meille tosin aivan tuntematon siihen asti). 
   Ja se hebrealaisten orjien kuoron melodia on niin tarttuva, että se on soinut mielessä koko loppuviikon. Kahden osan jälkeen oli 20 min. väliaika, jonka aikana tarjottiin kahvita/teetä ja porkkanaleivos. Oli ihan mukava jaloitella ja nauttia sitten kahdesta muusta osasta puolentoista tunnin ajan.
   Tilaisuudessa jaettiin blanketit, joissa sai toivoa ensi syksyn oopperoita ja baletteja. Uskon, että menemme uusimaan elämyksen, se oli ihan okay.
   * * *
   Niilopa on saanut Pietarin kalansaaliita. Mekin kuulimme Eskon veljen saaneen neljäkymmentä lahnaa yhdellä nostolla Etelä-Savossa. Muistan, kun appiukolla oli aikanaan valokuva samanlaisesta kalasaaliista. Nyt on kalamiesten ja -naisten kulta-aikaa tämä kevät.
   Me kaupunkilaiset vain käymme ostamassa Norjan lohta, hyvää sekin, marketista noin kuuden euron kilohintaan, kun kotimaiset kalat maksavat siellä reilusti yli kaksikymppiä kilo, että silleen...

   HILKKA