Käytiin eilen elokuvissa katsomassa paljon puhuttu Hella W. Kokemuksesta jäi itselleni kassin pohjalle lähinnä pään pudistelua. Sirkka puolestaan ilmaisi asian toteamuksella, että olisi Hella Wuolijoessa ainesta paremmankin tekemiseen.
Ehkä pettymyksen aiheuttivat omat virheelliset odotukset nähdä "elävinä kuvina" Hellan elämää ja toimintaa vähän laajemminkin. Filmi kuitenkin keskittyi ainoastaan hänen oletettuun toimintaansa vakoojana sodan pyörteissä, ja siinäkin lähinnä vain kuulusteluihin ja viimeisten kymmenien minuuttien aikana kohteluun vankilassa ja kirjoittamiseen siellä.
Varsinainen henkilökuva Hella Wuolijoki -nimisestä vaikuttajasta jäi kovin ohueksi. Hänen virolaista syntyperäänsä korostettiin useallakin maininnalla, mutta esimerkiksi menestystä liike-elämässä sivuttiin vain tilikirjojen selaamisella ja suorittamalla kertaalleen lyhyt ohikävely sahalla. Rakkaudetonta suhtautumista tyttäreensä Vappuun käsiteltiin tämän uloskävelyyn päättyneessä keskustelukohtauksessa. Wuolijoen toiminta kansanedustajana ja Yleisradion pääjohtajana sivuutettiin lyhyellä valkokankaalle filmin lopuksi ilmestyneellä tekstillä.
Wuolijoen kirjallinen tuotteliaisuus sen sijaan oli hyvin esillä. Suomalaisille katsojille se lienee on niin tuttua, että näytelmien esittely niiden pohjalta tehtyjen elokuvien katkelmina oli turhaa. Se tuskin innostaa ketään hakeutumaan uudelleen vanhojen filmien pariin ja vaikutti näinkin laajasti esitettynä lähinnä ajantäytteeltä.
Nykyelokuvien tyyliin kaikki, mitä tapahtui, tapahtui savun keskellä - tupakansavun, jonka kaltainen verho leijaili katsojien tajuntaan heti alkuteksteistä lähtien. Useimmiten kuvan vaihtuessa ensin sytytettiin savuke tai otettiin lähikuva suupielessä tai kädessä olevasta jo savuavasta tupakasta. Piilomainontaako? Hauska yksityiskohta asiassa oli, että ilmeisesti vanhempi etsivä (AL) ei suostunut keinotekoisesti imemään savuavaa pötköä, joten hän joutui riiputtamaan suupielessään palamatonta natsaa.
Kuten alussa totesin, odotukseni poikkesi tyystin näkemästäni. En osannut kuvitella näkeväni vain noin tunnin kestävää kuulustelujaksoa ja varttitunnin vankilakohtausta, vaan jonkinlaisen läpivalaisun Hella Wuolijokeen, jonka persoona omissa mielikuvissani kulminoituu toimintaan kirjailijana ja Yleisradion pääjohtajana.
Ainesta muuhunkin käsittelyyn Wuolijoessa olisi ollut. Samoin aikaa, sillä filmin kesto oli vain 1.15. En tiedä, mikä filmin loppujen lopuksi oli tarkoitus olla. Ainakaan elämänkerta se ei ollut, ei myöskään toimintafilmi. Jäljelle jäi omalta kohdaltani lyhyt savuava katkelma erään ihmisen eräästä elämänvaiheesta.
Elokuvan taustahenkilöiden onnistumiseen tai näyttelijäsuorituksiin en puutu. Niiden arvioinnissa minua huomattavasti pätevämpiä löytyy tässäkin pienessä lukupiirissä.
Pisteitä (0-5): 2
MATTI
Minä olin innostunut kun huomasin, että Hellasta on tehty elokuva. Luettuani sinun arvostelusi lisäksi luksisia muita olen itse jo etukäteen niin pettynyt että en taida viitsiä käydä elokuvaa katsomassa.
VastaaPoistaOle muuten varannut kirjastosta Larssonit, joten kerron kokemukseni niistä sitten kun saan ne käsiini.
Terve Matti
VastaaPoistaLuin mielenkiinnolla tekstisi Millenium-trilogiasta ja Hella W:sta. En sinänsä yllättynyt mutta panin mielihyväkseni merkille; hyvää ja kenties viisastakin tekstiä.
Oletko muuten pannut merkille, että meillä harrastuksen lisäksi on muitakin yhteisiä piirteitä, ajattelutavassakin on jotain samaa, ja olemme puolivälin virstanpylvään sivuuttaneita.
Ensimmäinen analyysisi Milleniumista sopi hyvin omiin ajatuksiini sarjasta, ja pisteet olisivat olleet elokuvasovitukselle samaa luokkaa. W:n kohdalta voi kai todeta, että toteamuksiesi pohjalta vältyn elokuvaa katsomasta.
Kirjailija Stieg Larsson on kuollut... Persona hyvälle ajattelin sarjan katsottuani, että tätä on saatava lisää. Aina kun löytää tällaisen kultajyvän, herää ajatus seurata, mistä näitä tulee ja onko näitä enemmän.
En juuri lue nykyään kuin työn puitteissa. Mutta sen muistan elävästi, että kun nuorempana löytyi hyvä kirjailija, niin sitä suurempi ilo mitä paksumpi kirja tuli vastaan.
Miksikö minulla oli aikaisemmin aikaa lukea? Luin vain kirjoja ensimmäiset 20 vuottani. En siis koulukirjoja, niitä en lukenut. Tämä todistaa sen, että peruskoulun voi läpäistä normaalijärjellä juurikaan oppikirjoihin koskematta. Jonkin verran olen tietenkin joutunut asiaa paikkaamaan, kun omasta tavoiteasettelustani tuli mitä tuli.
Älä, Samuli, toki minun sanomani perusteella heitä W:a nurkkaan. Luo oma mielipiteesi itse näkemästäsi.
VastaaPoistaMinulla vaan on sellainen luulo, että tämän käy kuten suurella kohulla aikoinaan tehdyn Åke Lindmanin Lapin kulla kimalluksen, josta sitten ei tullutkaan suurta suosikkia ja joka kuivui ja katosi melko nopeasti itsekseen.
Mutta tämä on vain yksi mielipide, enkä missään tapauksessa luokittele itseäni elokuvakriitikoksi tai edes -kuluttajksi.
Heips!
VastaaPoistaKäytiin vilkaisemassa Hella W. Kovin vähän oli porukkaa Studio I:ssä, joka on suurin Studio meidän provinssissa.
Epookin mukainen ja kauniita maisemia eli hyvä kuvaus kaikenkaikkiaan. Paljon lähikuvia ihmiskasvoista esim., mikä miellyttää meikäläistä.
Weckström teki hyvän roolin Hellana.
Turhan paljon oli mustien autojen ajelua, vaikka ne vanhan aikaisia kauniita olivatkin. Ja tarina oli tosi suppeasti käsitelty keskittyen lähinnä Hellan vakoiluepäilyihin.
Pirkko oli mukanamme ja sanoi, että paljon jäi epäselväksi. Niinpä, jos ei tunne henkilön tarinaa ennestään. Minulle se on tuttu, olen lukenut paljon esim. päiväkirjamerkintöjä Hellalta.
Kartanot olivat myös minusta liian loistokkaita, jotenkin kovin amerikkalaisia. Mutta tämä voi olla vain henk.koht. mielipide, kun prameus on meikäläisestä aika kaukana kaikin puolin.
Ei huono missään tapauksessa. Musiikki pauhasi todella voimakkaana, ymmärsin sen tukevan tarinaa, mutta tuntui aivan, että katto putoaa päälle. Vähempikin olisi riittänyt.
Studioon pääsee tiistaisin kotim. elokuviin kaksi yhden hinnalla Veikkaus-kortilla eli hyvä alennus. Lippu maksoi 9 e.
"Epookilla tarkoitetaan historiallista ajanjaksoa. Elokuvan ei tarvitse täydellisesti mukailla sen käsittelemää ajanjaksoa historiassa. Tärkeintä on, että katsojalle välittyy oikea mielikuva kyseisestä ajanjaksosta." Lähde: Elokuvaopas
VastaaPoistaMatti!
VastaaPoistaKatselijan kommenttisi Wuolijoesta oli mielenkiintoinen. Itselleni Hellasta ensimmmäisenä, ja oikeastaan ainoana, tulevat mieleen hänen poliittinen toimintansa ja juuri tuo aika Ylen pomona, jotka ilmeisesti oli elokuvassa ohitettu.
Kiva olisi käydä elokuvan tekijän pään sisällä kurkkaamassa, mitä hän sitten elokuvalla halusi kertoa. Oliko toteutettu tyyli ja asiasisältö vain helpoin ja halvin tapa toteuttaa homma. Vai oliko elokuvassa poliittista sisältöä? Nimihän on kuitenkin tunnettu ja vetää katsomaan ne, jotka aiheesta ovat kiinnostuneita....
No, elokuva jää osaltani kyllä katsomatta, kun olen muutenkin huono elokuvissa kävijä, edellisestä kerrasta lienee useampi vuosi.
Petteri.
VastaaPoistaOmalta kohdaltani lisään mielikuviin Hella Wuolijoesta hänen Niskavuori-sarjansa, oikeastaan ensimmäiseksi. Se oli nimittäin paljonkin esillä nuoruudessani. Sen sijaan Hellan kahden vuoden kansanedustaja-aika jäi selvästi myös neljän vuoden pääjohtajakauden varjoon. Siis minun mielikuvissani.
En minä siitä elokuvasta poliittista sisältöä osaa löytää. Toisaalta en kyllä sitä kovin paljon viitsi pohtiakaan.
Yhä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että elokuva syntyi kohulla ja on jo aloittanut hiljaisen poistumisen teattereista.