15. lokakuuta 2014

Uskotko kaiken, mitä sanotaan?

   Eräs ns. johtavista Suomen kirjabloggareista kirjoittaa oman bloginsa henkilökuvassa näin:

   "Blogin perusteella saamiani rahanarvoisia etuja ovat olleet esimerkiksi kustantamoilta saadut ilmaiset arvostelukappaleet ja kustantamojen tilaisuuksissa nautitut ruoat ja juomat. Olen myös saanut kulukorvauksia, kuten matkakulukorvauksia, eri tilaisuuksista joissa olen esiintynyt bloggaajan roolissa."

   Hän kertoo myös, että erosi arvostelijoiden liitosta (SARV), koska ei saanut tai käyttänyt riittävästi liittoon kuulumiseen liittyviä etuja kuten alennuksia juna- tai bussilipuista, ilmaisia sisäänpääsyjä museoihin, ym.

     "Tietty jos kävisi museoissa joka viikko, niin "säästäisi", en harmikseni vaan ihan niin reipas museovieras ole. Tuo VR:n alennus oli käytännössä suurin syy luopua jäsenyydestä..."

   Miten tällaiseen asenteeseen mahtuu objektiivisuus kirjojen arvostelussa? 

   MATTI

   

7 kommenttia:

  1. Hei! Mukavaa, että pidät minua yhtenä johtavista kirjabloggaajista. :)

    Olen tuolla samassa esittelytekstissäni (joka siis löytyy täältä) ottanut objektiivisuus- ja arvionäkökulmiin kantaa. Varmuuden vuoksi siteeraan koko kappaleen tähän:

    "Lukupäiväkirja vai kirjallisuuskritiikkiä?

    Aloittaessani blogin olin innoissani: omaan blogiin saan kirjoittaa juuri niin vapaamuotoisesti kuin haluan, ilman mitään sääntöjä! Samaa periaatetta noudatan edelleen: kirjoitan mitä huvittaa, usein hyvinkin rönsyillen ja subjektiivisesti.

    Palautteen perusteella moni lukee blogijuttujani kirja-arvioina. Kirja-arvion tiukka määritteleminen on hieman hankalaa. Muodollisena pätevyytenä kirjallisuuskriitikolta edellytetään yleensä kirjallisuuden yliopisto-opintoja. Minun kirjallisuustieteen opintoni rajoittuvat muutamaan hajanaiseen 1990-luvulla suoritettuun kurssiin. En siis ole muodollisesti pätevä kirjallisuuskriitikko.

    Käytän usein itse termiä ”blogiarvio”, joka mielestäni kattaa blogeissa julkaistut, usein hyvinkin erityyliset kirja-aiheiset jutut. Sana toivottavasti tekee myös eron ”oikeiden” kirja-arvioiden ja blogijuttujen välillä. Oikeaa kirjallisuuskritikkiä voi lukea esimerkiksi Kiiltomato-verkkolehdestä."

    Antaavako tämä riittävästivastauksia pohdintoihisi arvioista ja objektiivisuudesta?

    VastaaPoista
  2. Ei anna, koska sivuutit sujuvasti itse asian eli esille nostamani problematiikan, jota voi luonnehtia kuluneella sanonnalla "sen lauluja laulat...". Siinä
    "oikeiden kirja-arvioiden" ja "blogijuttujen" välillä ei ole mitään eroa punnitaan niiden painoarvoa millä mittarilla hyvänsä.

    Mitä tulee "johtaviin kirjabloggareihin", saatan minä ollakin sitä mieltä tai sitten en, mutta asia on luettavissa omasta blogiesittelystäsi:

    "Helsingin Kirjamessujen järjestäjä Suomen Messusäätiö jakoi vuoden 2011 Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon viidelle kirjabloggaajalle, olin yksi palkituista.
    Blogilistauksia tekevä Cision julkaisi lokakuussa 2011 kirjallisuusblogien Top 10 -listan, jossa blogini oli kolmantena. Lokakuussa 2013 blogini oli Cisionin listan sijalla 8."


    En missään tapauksessa kiistä ansioitasi bloggarina ja kirjoittajana, esitinpä vain kysymyksen, mikä tuli mieleeni blogitietojasi lukiessani.

    VastaaPoista
  3. Eli onko ongelma siis mielestäsi ruokien syöminen erilaisissa kustantamojen järjestämissä tilaisuuksissa? Vai mikä?

    Blogitekstieni objektiivisuutta voisi arvioida vaikka niin, että arvioija käy läpi blogini tekstit ja kirjaa ylös vaikkapa exceliin haluamiaan kriteereitä (esimerkiksi kirja, kustantamo, ilmestymisvuosi) ja pisteyttää tekstini objektiivisuuden jollakin asettamallaan mittarilla (vaikka yhdestä viiteen). Blogitekstien osalta tällainen tarkastaminen on helppoa, kun kaikki blogitekstit ovat netissä luettavissa. Toki minulta voi tarvittaessa pyytää taustatietoa, jos vaikka haluaa tietää kuinka monessa tiedotustilaisuudessa tai syysjuhlassa olen jonkin vuoden aikana käynyt. Joistakin tilaisuuksista olen tehnyt blogiin juttuja, mutta en kaikista.

    VastaaPoista
  4. Huomenta!

    Tästä aiheesta on vuosien mittaan (olen ollut mukana 'kirjablogimaailmassa' neljä vuotta) puhuttu paljon ja usealla foorumilla. Mitään yhtä totuutta asiaan ei ole löydetty, ei ainakaan sellaista, että se kaikkia miellyttäisi tai että kaikki sen hyväksyisivät.

    Kirjabloggaaja, kuten Salla tai vaikka minä, ei pääsääntöisesti hyödy taloudellisesti kirjoittamisesta. Jos jotain hyötyä tulee, esimerkiksi on saanut arvostelukappaleen kirjasta, se on tapana ilmoittaa avoimesti blogissa. 'Oikeat kriitikot' saavat muuten ne samat arvostelukappaleet, eikä heidän tarvitse sitä kenellekään erikseen kertoa. Kirjojen jälleenmyyntiarvo on Suomessa erittäin kehno, ja kirjastoista saa kirjabloggaajakin kirjansa maksutta (ehkä varausmaksun joutuu maksamaan). Kirjoja en osaa oman kokemukseni mukaan oikein pitää rahallisena hyötynä.

    Mitä tulee kestitykseen, se on vain harvojen kirjabloggaajien ulottuvilla esim. pitkien matkojen ja kustantajien rajallisten budjettien takia. Tilaisuudet ovat ennemminkin verkostoitumista kuin tankkaamista varten. Myös lehtiväelle, ns. oikeille kriitikoille kustantamot ym. järjestävät samaa tai vastaavaa kestitystä. Onko teatterikritiikki puolueetonta, koska kriitikko on saanut ensi-iltaan ilmaisen lipun itselleen ja seuralaiselleen parhailta paikoilta ja vielä saa tarjoilunkin talon puolesta (ja lehti maksaa matkat)? Mitä on täysin riippumaton kritiikki? Entä objektiivinen? Jotenkin siihen on vaikea uskoa.

    Kirjablogikirjoitukset ovat minusta sikäli luotettavia, että niissä yleensä kerrotaan lukukokemuksesta, kuten Sallankin blogissa tehdään, ja minun ja kymmenien muiden. Omassa riippumattomassa blogissa (sellaisena sitä pidän arvostelukappaleista ja muutamasta omalla rahalla tehdystä pääkaupunkireissusta huolimatta) kirjoitetaan, mistä halutaan ja miten halutaan. Se juuri on koko kirjabloggaamisen idea. Voin vuodattaa ihan mitä vain (tietysti lain puitteissa :D ). En pyri objektiivisuuteen, vaan ihan tarkoituksella olen häpeämättömän subjektiivinen. Jos sen vuoksi joku kustantamo kieltäytyy lähettämästä minulle pyytämääni arvostelukappaletta tai pudottaa minut joltakin mystiseltä kutsuvieraslistalta, kestän sen. Haen kirjan kirjastosta ja säästän junalippurahani.

    Mukavia lukuhetkiä ja antoisaa blogielämää Lukukokemusten herroille!

    VastaaPoista
  5. SALLA!

    Ellet huomaa asiayhteyttä, turha minunkaan on sitä sinulle selittää.

    Eikä minulla ole mitään ongelmaa - eikä varsinkaan sinulla itselläsi - saamiesi rahanarvoisten etujen suhteen. Herkkänahkaisuuteni varmaan johtuu lehtimiestaustastani.

    KIRSI!

    Kommenttisi perusteella sinä et TÄSSÄ ASIASSA paini samassa sarjassa Sallan kanssa.

    Summa summarum.
    Te kumpikin, ja kymmenet muut, kirjoitatte ihan hyviä blogitekstejä kirjoista.
    Niiden lukijana (ja vähän kirjoittajankin) lukisin mielelläni nykyistä enemmän taustatietoa kirjailijoista bloggaajan omalla vaikutelmalla väritettynä - mitä se sitten tarkoittaakaan.

    VastaaPoista
  6. Nämä edellä kirjoittavat "kirjabloggaajat" ja monet muutkin käyttävät valtaa lukuisissa yhteisöissä ja julkisuudessa. He valitsevat tekstejä ja tekstien tekijöitä tuttavapiiristään.

    Osa käyttää blogia markkinoidakseen ystävien ja tuttavien tuotteita tai toimimalla työsuhteessa kustantamoissa tai lehdistössä samaan aikaan, kun kirjoittavat "subjektiivista kokemusblogia".

    Kyllä tässä minusta on ihan aiheellista kysyä, missä on objektiivisuus. Varsinkin, kun lehtikirjoittamisesta ja kustantamotyöstä maksetaan palkkiota, jota blogista ei siis saada.

    Siinäkin mielessä, Matti, tämä kysymyksenasettelusi oli aiheellinen. Aihetta sietäisi journalistien selvittää laajemminkin.

    Anonyymi ihmettelijä

    VastaaPoista
  7. Aina epäillä saa, mutta kovin ärhäkkäästi kenenkään ei kannata salaliittoteorioita esittää, ennen kun on jotain kovaa dataa taustalla (kuten bloggaaja-Sallan ehdottamaa, läpinäkyvin kriteerein laadittua vertailua). Matilta oli miehekästä todeta kommentissa, että kyseessä oli vain esittelytekstin perusteella äkkiseltään mieleen tullut kysymys – toisin on "Anonyymin ihmettelijän" laita...

    Annan tässä oman näkemykseni kysymykseen "Miten tällaiseen asenteeseen mahtuu objektiivisuus kirjojen arvostelussa?"

    i) Eikö ole askel KOHTI objektiivisuutta tehdä läpinäkyväksi kaikki kytkökset kirjamaailmaan? Sinänsä nähdäkseni on siis ristiriitaista tehdä erikseen ongelma siitä, että tekstien tuottaja kertoo avoimesti mahdollisista kytköksistään. Kyllä, kytkökset ovat potentiaalinen ongelma, mutta lähtökohtaisesti on huomattavasti parempi, että kirjoittaja tuo nämä yleisön tietoon kuin ettei mainitsisi asiasta mitään.

    ii) Bloggaaminen on useimmille vapaa-ajalla tehtävää harrastuksenomaista toimintaa. Se, joka on viime aikoina käynyt tyrkyttämässä kirjojaan myytäväksi divariin (mikä siis oletettavasti on mielessä, kun pähkäillään dystooppisia tilanteita, joissa kirjabloggaaja yrittää rahallisesti hyötyä ostoksistaan), tietää ettei kirjoja myymällä rikastu. Terveisin nimim. Facebookin-kirjakirppisryhmässä-pyöri-uusin-Hotakainen-myymättä-kuukausia-vaikka-hintaa-oli-viisi-euroa-ostin-melkein-itse-silkasta-sympatiasta.

    iii) Kuten yllä on tullut esiin, toimittajatkin saavat ilmaisia kirjoja, eikä niistä puhuta mitään. Rinnastus ei sinänsä tosin ole edes kelpo, koska harrastustoimintaa harjoittavaan ihmiseen ei pitäisi AUTOMAATTISESTI ulottaa samoja normeja ja oletuksia kuin ammatikseen kirjoittaviin. On osin myös yleisön medialukutaidon ylenkatsomista olettaa, ettei lukija erota Parnasson kritiikkiä esim. lukupäiväkirjaksi nimetyn blogin tekstistä. (Olisi muuten kiinnostavaa vertailla, miten bloggaajat itsestään esittelyissään puhuvat! Ovatko he omien sanojensa mukaan kriitikoita, ammattilaisia, totuuden torvia vai tavallisia lukijoita, lukuharrastajia tai jotain muuta vastaavaa.)

    iv) Nähdäkseni objektiivisuuteen eivät vaikuta museoakäymiset. Voi ehkä tehdä VEIKKAUKSEN kirjoittajan kiinnostuksista, jos tämä kuuluu arvostelijain liittoon. Tämän ei automaattisesti pitäisi vaikuttaa objektiivisuuteen, eikä etenkään se, että jäsenyydestä on jonkun mielestä ilmeisesti luovuttu liian kevein perustein. En itsekään maksaisi esim. vuosittaista jäsenmaksua pelkkään harrastukseeni liittyvän järjestön jäsenyydestä, jos en kokisi kostuvani jäsenyydestä kylliksi. Kritiikin uutiset (sikäli jos se on SARVin julkaisema) voi lukea kirjastossakin, vieläpä ilmaiseksi.

    VastaaPoista