9. helmikuuta 2016

Hirmuinen mies

RAIJA ORANEN
Teos  2015, 747 sivua


   J.K.Paasikiven lempisanonta, ainakin Orasen mukaan, oli "tämä on hirmuista".
   Hirmuista olivat Allia lukuunottamatta lähes kaikki asiat. Pitäähän se paikkansa ainakin vuosien 1939-1956 välisenä aikana, kun Suomi oli Neuvostoliiton pyörityksessä, ja käytännössä muutaman vuoden myös  määräysvallassa.
   Paksuudestaan huolimatta kirja on kuitenkin nopealukuinen, ei siinä mihinkään syvällisempiin pohdiskeluihin mennä. Myöskään mitään yllättävää siitä ei ainakaan minulle paljastunut, koska olen lukemaan opittuani seurannut tiedotusvälineitä ja lukenut joltisenkin määrän asiaan liittyvää kirjallisuutta, mutta olihan tämä hyvä Suomen historian kertauskurssi. Uskoakseni tärkeimmät tapahtumat pitävät kutinsa, vaikka kirja onkin kaunokirjallisuutta, ei mikään elämänkerta.
   Paasikivestä voidaan sanoa, että hän oli kansan parista, rengin poika Hämeenlinnasta, osoittautui jo koulun aloitettuaan teräväpäiseksi, ja järki pysyi tallella kuolemaansa saakka - hän kuoli 86-vuotiaana.
   Alli oli J.K:n toinen vaimo, ensimmäinen kuoli tuberkuloosiin J.K: ollessa oli Kansallis-Osake-Pankin pääohtajana. Alli löytyi työpaikalta, missä hän toimi prokuristina. Lapsiinsa Paasikivellä oli etäinen suhde. Hän ei erikoisemmin arvostanut heitä. Kaksi lapsista, Annikki ja Juhani, kuolivat ennen isäänsä - Juhani äitinsä tavoin tuberkuloosiin ja Annikki syöpään.

   Politiikkaan J.K. tuli varsinaisesti mukaan Suomen itsenäistyttyä, kun hän oli ajamassa Suomelle kuningasta mm. Svinhufvudin kanssa. Oli hän sitä ennenkin ollut mukana vanhasuomalaisten piirissä, joka ajoi myöntyväisyyslinjaa Venäjän suhteen. Tämä linja hänellä säilyi, kun itänaapuri vaihtoi nimeä.
   Paasikivi oli varsin kärkäs arvostelemaan muita Suomen johtohenkilöitä. Täysin puhtaita papereita ei saa kukaan. Jonkin verran hän arvosti Mannerheimiä,Tanneria ja Rytiä. Varsinainen inhokki hänelle oli talvisotaa edeltävä ulkoministeri Eljas Erkko.
Kirjan mukaan Paasikivi kehui vuolaasti Stalinia. En tiedä, pitääkö se paikkaansa, vai onko se Orasen mielipide entisenä taistolaisena.
   Paasikiveä voi kyllä pitää varsinaisena politiikan työn sankarina. Tälläinen arvonimi itänaapurin ystävälle hyvinkin sopii. Neuvottelut osapuolen kanssa, jonka aseina olivat uhkailu ja valehtelu, eivät olleet leikintekoa.

   Kirjaa voi suositella vanhemmalle väelle historian kertauskurssina, mutta erkoisesti niille meitä nuoremmille, joilla on hyvin hatarat tiedot maamme viime vuosisadan tapahtumista, eli vanhaa sanontaa lainatakseni "joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykypäivää".

   ESKO



Raija Oranen
  Moitteet lainauksista

   Raija Oranen sai annoksen kyseenalaista kunniaa tammikuun puolivälissä Helsingin Sanomien julkaistua näyttävästi uutisen hänen saamistaan moitteista luvattomien lainausten käyttämisestä. 
   Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimivan tekijänoikeusneuvoston mukaan Oranen on lainannut vuonna 2014 julkaistuun romaaniinsa Aurora kohtia suoraan toisesta teoksesta, sen proosatekstistä ja siihen tehdyistä käännöksistä. Hänen olisi tullut pyytää lainauksiin lupa ja mainita siteeratut teokset. HS:n juttua seuranneessa keskustelussa mainittiin Orasen syyllistyneen vastaavanlaisiin lainauksiin myös useissa aikaisemmissa kirjoissaan.

   Oranen itse kiisti jyrkästi ministeriölle antamassaan lausunnossa syyllistyneensä mihinkään luvattomuuksiin ja kummasteli lausuntoa. Kommenttiosastolla hän alitti pahasti riman:Pyydän anteeksi 78 julkaistua fiktiivistä teostani, kaikissa niissä on käytetty lähteitä. Pyydän anteeksi omaani ja kirjallisuuden olemassaoloa.”
   Orasen kirjojen kustantajana toimivan Teos-kustantamon toimitusjohtaja Nina Paavolainen otti moitteisiin asiallisemman linjan. Hän sanoi, että tekijänoikeusneuvoston lausunto otetaan vakavasti, vaikkei kyse olekaan tuomioistuimen päätöksestä. ”Tällainen on aina valitettavaa, ja käytäntöjä on syytä tarkistaa, varsinkin kun on kyse kirjailijasta, joka edelleen kirjoittaa historiallisista aiheista,” hän sanoi lausunnossaan.
   Lainaamisen kohteena oli kirjailija Katri Lehdon dokumenttiromaani Kytäjän kreivitär; Marie Linderin elämä (1985).

  Joka vuosi uusi romaani

   Kainuussa Hyrynsalmella 1948 syntynyt Raija Oranen on tuottelias ja laaja-alainen kirjailija, jonka tuotanto käsittää romaanien lisäksi novelleja, satuja, lastenkirjoja, kuunnelmia, näytelmiä sekä musiikkidraamaa ja tv-käsikirjoituksia.
   Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat televisiosta tutuksi tulleet sarjat Puhtaat valkeat lakanat sekä Ruusun aika. Molemmat on julkaistu myös kirjoina. Kymmenen viime vuoden aikana eli 2006 lähtien häneltä on julkaistu joka vuosi uusi romaani. Viimeaikaisista tunnetuimpia ovat Nimeltään Kekkonen (2011), Kaiken takana Kekkonen (2013), kiistelty Aurora (2014) sekä ”Paasikivi-romaani” Hirmuinen mies (2015). Orasen oman tulkinnan mukaan hän kirjoittaa historiallisia fiktiivisiä romaaneita.
   Koulutukseltaan Oranen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän asuu Helsingissä, mutta viettää aikaansa myös runsaasti Espanjan Aurinkorannikolla. 


   MATTI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti