10. helmikuuta 2011

Aikainen kevät

ROSAMUNDE PILCHER (synt. 22.9.1924)

WSOY 1994, 284 siv. Suom. Anu Niroma.

   Kirjan takakannessa mainitaan: "Pilcherin romanttiset viihderomaaanit ovat viime vuosina voittaneet puolelleen miljoonia lukijoita."

Meistä miehistä tietojen mukaan monetkaan eivät lue naiskirjailjoiden teoksia, mikä on suuri vahinko. Mielestäni naiset kirjoittavat parhaat historialliset romaanit. Tämän kirjan takakannen maininta romanttinen viihderomaani saa varmaan monen miehen jättämään kirjan kirjaston hyllyyn. Lällärikamaa.

Jos lällärin yksi tunnus on, että juonen kulun arvaa heti alkulehdiltä, tämäkin kirja täyttää osittain tuon vaatimuksen. Suuria dramaattisia käänteitä kirjassa ei ole. Kirjan ansiot ovat muualla.

Kirjan henkilöt ovat uskottavia ja lämpimästi kuvattuja. Kirjan pääasiallisen tapahtumapaikan, syrjäisen Skotlantilaisen vanhan kartanon, maisema ja elinpiiri on taitavasti kuvattu. Lukiessa voi astia piiskaavien lumikuurojen, räntäsateen ankeuden ja kevätauringon lämmön vaikutuksen maisemassa ja sen moni-ilmeisyydessä.

Johtuu varmaan taustastani, kun monet kerrat piti laskea kirja ja antaa mielikuvituksensa vaeltaa kartanon maisemassa ja elää talon vaikutuspiirissä kymmenet vuodet eläneiden ihmisten elämää. Jonkun kerran piti pysähtyä senkin takia, että kirjan suomentaja oli laatinut jokseenkin pitkän ja vaikeaselkoisen lauseen. Tämä asia saattaa tietysti johtua lukijan iästäkin. Ajatus ei kyllin nopeasti tajua silmien kertomaa.

Kaikkinensa lukemisen arvoinen kirja. Arvosteluasteikko taitaa olla hyvin henkilökohtainen asia, riippuen siitä minkälaisista kirjoista pitää ja mitä lukee. Oma arvioni kirjasta on 4/5.

Kirjassa ei ole vitsejä, mutta yksi kuitenkin ja mielestäni hyvä, joten liitän sen tähän hieman lyhennettynä: 

Skotti meni sonnihuutokauppaan ja tapasi texasilaisen suurtilallisen. Jenkki kysyi skotilta, paljonko tämä omisti maata. Skotti vastasi, että hehtaarin. Skotti puolestaan tiedusteli texasilaiselta, paljonko tällä oli maata. Jenkki vastasi, että mies ei ymmärtäisi, jos hän kertoisi kuinka paljon hänellä on maata. Sitä on niin paljon, että jos hän nousisi autoon ja ajaisi koko pitkän päivän pitkin raja-aitaa, ei olisi silti vielä kiertänyt tiluksia. Skotti mietti vähän aikaa ja sanoi: "Minullakin oli kerran sellainen auto, mutta myin sen pois."
 
   NIILO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti