JANE JOHNSON
Uskaltaudun minäkin kirjoittamaan ns. viihderomaanista kun kerran isäkin niin tekee. Kirja kertoo tarinan, jossa yhdistyvät 1625 marokkolaisten merirosvojen ryöstämän neidon ja tätä päivää elävän Julian kohtalot. Hömppää mitä suuremmissa määrin, mutta hieman tavallista järkevämmin kirjoitettuna.
Kirja oli hyvää kevyttä luettavaa, josta ei jää mitään erityistä mieleen. Minua kuitenkin viehätti se, etä tarinan sidoksena oli se, että molemmat naiset olivat mestareita kirjontatöissä ja niihin liittyvää tietoutta oli liitetty mukavasti tarinan lomaan.
Sanoisinko, että lajissaan 3 pistettä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti