Seitsemän veljestä
ALEKSIS KIVI
Jos jossain visakisassa kysyttäisiin, mistä tuo sanonta on lähtöisin, tietäisiköhän vastauksen?
ALEKSIS KIVI
Jos jossain visakisassa kysyttäisiin, mistä tuo sanonta on lähtöisin, tietäisiköhän vastauksen?
Minä en olisi tiennyt vielä pari kolme viikkoa sitten. Sehän on Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, Taula-Matin metsästysretkikertomuksista.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä julkaistiin ensimmäisen kerran v. 1870 neljänä vihkona SKS:n Novellikirjasto -sarjassa ja 1873 yhtenä romaanina. Sitä Kivi itse ei ehtinyt nähdä.
Seitsemää veljestä pidetään ensimmäisenä alkuperäisesti suomenkielisenä romaanina. Kivi on kirjoittanut sen 1860 -luvulla, tietojen mukaan kolmeen kertaan. Kirja oli Eskon rinki -lukupiirin maaliskuun kirjana. Tässä joitain lukukokemuksia, ensin tietysti omiani ja sitten rinkiläisten:
Seitsemän veljestä on loistava kuvaus yksilöistä ja yhteiskunnasta ja niiden suhteista, siitä miten yhteiskuntaan sosiaalistuminen ja sosiaalistaminen tapahtuvat yhteenottojen ja kompromissien kautta. Veljekset olivat aikansa individualisteja ja ”nuoria kapinallisia”. Ihan käsittämätöntä, miten hyvin kuvaus pätee myös nykyisin, lähes 150 vuotta myöhemmin - nero ja näkijä on kirjailijan täytynyt olla.
Kirja on kollektiivinen kasvukertomus, mutta myös yksilöiden kasvukertomus. Veljesten luonteissa kuvataan meidän ihmisten kaikkia erilaisia puolia, hieman karrikoituina, liioiteltuina ja johonkin toiseen sijoitettuina ne tuntuvat huvittavilta. Kun ei tarvitse itselle nauraa!. Mutta ihan ääneen nauratti lukiessa. Lisäksi se on syvästi inhimillinen ja ihmistä puutteineenkin ymmärtävä ja hyväksyvä.
Ja Kiven kieli on rikasta ja elävää. Kun vielä muistaa, että hänen on täytynyt keksiä itse suuri osa sanoista. Paljon on myös tähän aikaan asti säilyneitä sanontoja: Ahkeruus kovan onnen voittaa, Suu säkkiä myöten/miekka miestä myöten, Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven, jne.
Tätä romaania eivät vuodet paina, lukeminen tuntuu aina yhtä hyvältä, vaikka vuosia sen kirjoittamisesta on jo yli 140. Tämä on kirjallinen Finlandia. Kirjassa eletään uuden ajan kynnyksellä, Euroopassa kuohuu, mutta Suomessa eletään vielä tsaari Nikolai ensimmäisen hallituskautta. Krimin sodan jälkeinen aika vasta nosti suomalaisuuden kansalliseksi aatteeksi. Yhteiskunta vaati uusia taitoja ja kirkon uudistusmieliset eli herännäiset laitettiin sivistämään kansaa, koska pelättiin venäläisyyden leviävän. Veljekset nousivat muutosvastarintaan, lukemaan oppiminen oli myrkkyä, ja he muuttivat korpeen piiloon yhteiskunnalta. Lopulta veljesten oli kuitenkin ns. otettava lusikka kauniiseen käteen ja opittava mm. lukemaan tullakseen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.
Mitä ajankohtaa Kivi kirjassaan kuvaa? Siitä on pari faktaa: Heinolan pataljoona, johon veljekset ajattelivat pyrkiä, lakkautettiin vuonna 1930. Kaksi perättäistä suurta katovuotta, kun halla vei kaiken sadon, olivat 1886-87. Että näille tietämille, ei välttämättä kronologisesti.
Kirjassa on paljon sellaisia tapahtumia, jotka eivät olleet meidän lukijoiden muistissa. Vaikka on kirjan lukenut yhtä kertaa useamminkin tai nähnyt sitä eri teatteriesityksissä, kirjaa lukiessa tapahtumien moninaisuus yllättää. ”Jos taas kirjan sisältöä alkaisi eritellä, siihen ei yksi iltapäivä riittäisi, on se niin hyvä kirja.” Näin sanoi Tarmo. Samaa mieltä oli meistä viidestä lukijasta neljä, yhdelle se ”ei ollut minun kirja”. Annoimme pisteitä 5, 4, 5, 4½, 2, joten keskiarvoksi tuli 4,3.
Ja vielä: Ihan sikahyvä kirja, lukekaa ihmeessä ja nauttikaa!
HELJÄ
Heljä, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä Seitsemästä veljeksestä. Loistava kirja!
VastaaPoistaIhan vaan kehumisen takia kerron, että saatiin aikoinaan Sirkan kanssa lahjaksi nahkaselkäinen teos, jonka esilehdelle on painettu teksti: "Tätä teosta on kirjailijan syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi painettu 1300 kappaletta, joista 500 on numeroitu. Tämän kappaleen numero on 151." Toinen kiva kappale teoksesta hyllyssämme on Erkki Tantun kuvittama ”Seitsemän veljestä, kertomus” vuodelta 1975.
Kumpaakaan näistä ei ole avattu kirjan lukemiseksi, vaan se on tapahtunut koulujärkytyksestä toivuttuani vasta aikuisiässä ns. tavallisia kirjoja käyttäen pariin kolmeen kertaan.
Seitsemän veljesten sisältöön ja sanomaan tässä puuttumatta kerron, että Kiven käyttämä kieli on ensimmäisestä lukemisesta alkaen tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Jos kuvitelmissani joku soljuu eteenpäin, se on Kiven käyttämä kieli, itse keksityt tai valmiit suomalaiset sanat ja sanonnat – en tiedä, mutta uskon Heljää.
Aina kun luen tai arvioin Kiven runsasta ja värikästä kieltä ja kielikuvia, mieleeni tulee toinen menetetyn kielen armoitettu käyttäjä Aino Kallas. Ja päinvastoin. Nyt on tietenkin pakko mainita Sudenmorsian. Heidän kielenkäytössään on paljon yhtäläisyyksiä, mutta kiistatta Aleksis Kivi on askelen edellä.
Vaikka Seitsemän veljestä on ajankuva, se ei kuitenkaan ole historiallinen totuus, vaan romaani - hauska ja puhutteleva sellainen. Voisi kuvitella, että kirjailijalla itselläänkin sairaudestaan huolimatta oli hauskaa sitä kirjoittaessaan, ainakin hän ns. pani parastaan.
Tuossa vieressäni on kaksi kirjaa: Rosamunde Pilcherin Aikainen kevät työn alla ja Arne Dahlin Juhannusyön uni odottamassa. Niiden jälkeen on jälleen kerran vuorossa Seitsemän veljestä.
Luin mielenkiinnollla Heljän kommentin Kiven Veljeksistä. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka antoivat kirjasta viitosen. Mielestäni Kiven Veljekset ovat parasta mitä Suomen kielellä on kirjoitetttu, kun ottaa vielä huomioon kirjoitusajankohdan, jolloin suomen kieli oli vielä varsin kehittymätön.
VastaaPoistaOlen aikanaan ollut varsin paljon tekemisissä Kiven tekstin kanssa, sillä näyttelin kolme vuotta Aapon osaa kirjasta muokatussa näytelmässä. Olen tietysti nähnyt useita kirjasta tehtyjä näytelmäversioita ammattiteattereiden esityksinä.
Heljä viittaa herännäiden osuuteen uusien aatteiden levittäjänä. Kirkko oli voimakas tekijä 1800-luvulla kansan sivistäjänä. Herännäisyys ei kuitenkaan ollut ainoa kirkon sisällä voimistunut herätysliike, vaan lähes kaikkien nykyäänkin luterilaisen kirkkomme sisällä vaikuttavat liikket saivat alkunsa tuolloin.
Vaatisi aika paljon tekstiä ryhtyä pohtimaan, millä näistä liikeeistä oli positiivistä ja millä negatiivistä vaikutusta jäsentensä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja suomalaisen kansallisuustunteen luomiseen. Kirkon ohella 1860-luvulla säädetty kansakouluasetus oli yksi ratkaiseva tekijä kansan sivistäjänä.
Seitsemästä Veljeksestä pitää vielä mainita Kiven tunnustus naisille. Mssäpä maalaistalon emäntää on kauniimmin ylistetty kuin kirjan Aapon monoloogissa. Lukiessani kuvausta Seunalan Annasta on tullut mieleeni, oliko tämän kaltaisessa naishahmossa jotakin sellaista, jonka Kivikin haaveili joskus kohtaavansa.
Siunatuksi lopuksi. Kiven Seitsemän Veljestä kannattaa ottaa aina silloin tällöin käteen ja viettää hämärtyvä iltahetki kirjan hienoa tekstiä makustellen.
Kuuntelin kirjan. Alkuun minua häiritsi keskustelujen nopea poukkoilu, henkilöiden vaihtuminen, mutta pääsin kuin pääsinkin sisälle kerrontaan. Kirja on oivallinen ja se kuinka vähän on muuttunut (jos ollenkaan) vuorovaikutus ihmisten välillä, on mielenkiintoista. Eli se miten asiota tulkitaan ja tekoihin tai tekemättä jättämisiin reakoidaan. Miten asioiden etenemistä on vaikea hillitä tai oikaista, kun yleinen mielipiteen muokkautuminen on lähtenyt liikkeelle. En ole koskaan lukenut kirjaa, mutta nyt joudun sen varmasti tekemään. Elokuvat ja näytelmät kuvaava varsin vajavaisesti ja suppeasti itse kertomuksen oivallisuutta ja tasoa. Eivätkä anna sille sitä syvällisyyttä jonka se ansaitsee.
VastaaPoista