Tuntemattoman miehen elämä

     ANDREI MAKINE
     WSOY 2010, 242 sivua

      Andrei Makine on venäläis-ranskalainen kirjailija, syntynyt 1957 Siperiassa, muuttanut 1987 Ranskaan ja asunut siitä lähtien siellä. Elävistä ja vielä kirjoittavista kirjailijoista hän lukeutuu suosikkieni etujoukkoon.

      Kirjan tapahtumat alkavat Pariisissa, missä asuva noin 50-vuotias venäläissyntyinen kirjailija Sutov seurustelee paljon nuoremman ranskalaisnaisen kanssa. Nainen jättää Sutovin, eivätkä kirjoitushommatkaan oikein suju. Sutov ryhtyy muistelemaan nuoruuttaan Leningradissa.

      Mieleen palaa yli 30 vuoden takaa nuoruudenrakkaus, ja jonkun aikaa epäröityään Sutov alkaa ottaa selville pietarilaisten välityksellä naisen nykyistä olinpaikkaa. Hän saa yhteyden naiseen, joka kutsuukin hänet Pietariin.

      Sutov saapuu Pietariin kaupungin 300-vuotisjuhlien aikaan. Samaan aikaan sinne on saapunut suuri joukko maailman mahtimiehiä, rahaa on pistetty valtavia määriä juhlien järjestelyyn ja meno on sen mukainen. Sutovin nuoruudenrakkaus on ollut naimisissa oligarkin kanssa ja eronnut. Avioeron myötä hän on on saanut ison omaisuuden ja on uuden ajan kiireinen liikenainen, eikä jouda paljon kiinnittämään huomiota Sutoviin, hänellä on aikuinen poika, joka myös suhtautuu kirjailijaan vättelevästi.

      Sutov saa kuitenkin asua naisen valtavassa asunnossa sen ajan kun on Pietarissa. Asunnossa asuu myös sotaveteraani, joka odottaa siirtoa sieltä pois. Tästä kirja vasta varsinaisesti alkaa.

      Asunnon omistajat, äiti ja poika, luulevat miehen olevan kuuromykkä. Kun Sutov on miehen kanssa kaksistaan asunnossa, hän hakeutuu tämän seuraan ja toteaa, ettei mies ole sen paremmin kuuro kuin mykkäkään.

      Veteraani alkaa kertoa elämänsä tarinaa Sutoville. Hän on ennen sotaa oopperalaulaja kuten naisystävänsäkin. Yhdessä he kokevat Leningradin piirityksen kaikki kauheudet, kun kahden hullun diktaattorin sotilaat tappavat toisiaan ja siinä sivussa kaupungin asukkaita. Kaupungin siviileiden elämä on hirveätä. Ihan yhtä tarkkaan sitä ei tässä kuvata kuin jossain faktateoksissa.

      Tuntemattoman miehen ja hänen naisystävänsä tiet erovat, kun mies joutuu muille sotatanterille. Kun mies sodan jälkeen palaa Leningradiin, hän löytää naisen, joka on kokenut enemmän hirveyksiä kuin mies sotatanterilla. Jotenkin he kuitenkin saavat elämänsyrjästä kiinni. Elämä ei kuitenkaan tarjoa mitään herkkuhetkiä maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa Stalinin ja hänen kätyriensä rautaisessa otteessa.

      Pieniä onnenhetkiä mies ja nainen kumminkin saavat, kun he hoitavat kodittomia lapsia pienessä tönössään. Nainen toimii koulussa laulunopettajana, hänet tuomitaan vankileirille, kun hän opettaa koulussa lapsille lastenlauluja eikä Stalinia ja kommunistipuoluetta ylistäviä lauluja. Myös mies joutuu vankileirille. Hän palaa leiriltä hengissä, nainen ei. Lopuksi mies sanoo Sutoville, ettei hän ole katkera. (Hulluja nuo venäläiset!)

      Makisen kirjat eivät yleensä ole herkkähermoisten lukemista, mutta jokin niissä minua aina kiehtoo.

      Onneksi Suomi sai torjuntavoiton maaottelussa neukuista 1944 - ainakin minun ikäluokkani säästyi 50 vuoden vankileiriltä.

      ESKO M. (Nastamuumio)