ISAAC BASHEVIS SINGER
Tarina 1800-luvun loppupuolen Puolasta, kertomus kahden suvun, puolanjuutalaisen Jacobyn ja aatelissuku Jampolskin vaiheista ja niiden läheisiksi muuttuvista suhteista. Erittäin värikäs ja tapahtumarikas teos.
Aikakausi muuttuu, tavat alkavat myös muuttua, jotkut ihmiset tarrautuvat kiinni vanhaan, eivätkä suhtaudu muuttuvaan maailmaan myönteisesti. Juutalaiset, jotka ovat perinteitä aina pitäneet arvossa, ovat useasti vastustavalla kannalla.
Päähenkilö Calman Jacoby, joka äkkirikastuu, kunnioittaa perinteitä, vaikka mielessään kapinoikin. Nuoressa polvessa löytyy sitten niitä, jotka pitävät juutalaisen uskonnon määräyksiä barbaarisina ja kapinoivat.
Toisen suvun, Jampolskin päämies on tuomittu kapinoinnista Venäjää vastaan Siperiaan. Kun hänet armahdetaan, hän palaa täysin muuttuneena miehenä takaisin Puolaan. Ei Jacbyn suvun elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Kuten kirjan nimikin kertoo, ensin päivä nousee, mutta ennen pitkää se myös vääjäämättä laskee.
Kirja on matka vanhaan juutulaiseen kulttuuriin ja tapoihin, Googlestahan tarvittaessa löytyy selityksiä.
Mahtava teos yhdeltä maailmankirjallisuuden suurimmalta mestarilta.
Pisteitä 5
ESKO M
MIES KYLMÄSTÄ... Tiistaina aloitin ja keskiviikkona lopetin. Olipahan ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen John le Carren kirja kohdallani.
VastaaPoistaKirja kuuluu ehdottomasti niihin, jotka on luettava yhdeltä istumalta, tai itseni kohdalla makuulta, sillä luen aina selälläni maaten kirja tyynyllä rinnan päällä etteivät kädet eivät väsy.
Aloitin le Carren hetimiten selvitettyäni Jame Pattersonin Lontoon sillat. Se tuntui alusta alkaen vähän kuin selkokielelle käännetyltä: minä menin, minä tein, sitten sanoin, hän vastasi... Useampaankin otteeseen olin jättää lukemisen sikseen. Kerran jätinkin, mutta jatkoin kuitenkin seuraavana päivänä.
MIES KYLMÄSTÄ on toista maata. Juoni sitoo lukijan kirjaan alkumetreistä lähtien, kieli on sujuvaa ja kääntäjä on onnistunut työssään. Viime mainittu on tietenkin vain arvio, sillä en ole lukenut, enkä pystyisikään, alkuteosta. Sanon siis, että kieli on puhdasta ja sujuvaa.
Ettei mene pelkäksi kehumiseksi, kerron, että joissakin kohdissa piti juonen kuvioita miettiä kahteen kertaan... siis miten se nyt menikään. Mutta ehkä juuri se tekee kirjasta lukemisen arvoisen - ei valmiiksi pureskellun mössön ähkäämistä, vaan naatiskelua.
Eskon tavoin annan 4,5 pistettä asteikolla 1-5.
HUONOSTI SANOTTU
VastaaPoistaKirjoitin edellisessä kommentissani:
"Aloitin le Carren hetimiten selvitettyäni Jame Pattersonin Lontoon sillat. Se tuntui alusta alkaen vähän kuin selkokielelle käännetyltä: minä menin, minä tein, sitten sanoin, hän vastasi..."
Selvyyden vuoksi täsmennän, että pitää olla: "Lontoon sillat tuntui..."