15. lokakuuta 2011

Kerjäläinen ja jänis

   TUOMAS KYRÖ

   Päivittäminen on nykyään muotia, niinpä Tuomas Kyrö on päivittänyt Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden nykyaikaan paremmin sopivaksi.

   Kyrö löi itsensä läpi Mielensäpahoittaja -kirjallaan, ja samanlaisen hyväntahtoisen huumorin merkeissä tässäkin kirjassa mennään. Jäniksen vuoden päähenkilö oli Vatanen, tässä kirjassa se on Vatanescu. Kerjäläisfirma kuskaa romanialaisen Suomeen, missä hänen on määrä ruveta mainittua ammattia harjoittamaan. Vatanescun tarkoitus on hankkia pojalleen nappulakengät, mutta ansiot jäävät surkeiksi. Firman pomo, venäläinen gansteri Jegor Kugar, hiillostaa alaisiaan ja Vatanescu tyrmää tämän.
   Ystävällisen pizzerianpitäjän rahallisen avun turvin hän pakenee Lappiin ja saa seurakseen cityjäniksen. Lapissa homma alkaa marjankeruulla. Hän eksyy ja joutuu ostokesksen työmaalle ja siellä betoninvaluporukkaan. Seuraavaksi hommaan sekaantuvat ympäristöaktivistit ja niiden mukana työmaalle tulee televisio ja lehdistö. Vatanescusta tulee julkkis ja sen ansiosta gansteri Kugar pääsee hänen jäljilleen.

   Kun Vatanescu palaa Helsinkiin, ovat vastassa tiedotusväki ja Kugar, joka puukottaa häntä. Sairaalassa hänet saadaan kuitenkin kuntoon.

   Seuraavaksi alkaa tapahtua ihmeitä. Päämisteri Simo Pahvi aikoo siirtyä presidentiksi ja tarvitsee työtään jatkamaan pätevän henkilön. Pahvin sihteeri keksii hyvän ehdokkaan, Vatanescun, jonka Pahvi nimittää pääministeriksi. Vatanescu hommaa äitinsä ja poikansa Suomeen, ja poika saa nappulakenkänsä, lisäksi Vatanescu antaa Jegor Kugarille anteeksi ja nimittää hänet idän suhteiden hoitajaksi, kukas siihen paremmin sopisi kuin gansteri!

   Ei kirja mikään mestariteos ole; helppolukuinen yhden tai kahden illan kirja, kesyä huumoria kuten Mielensäpahoittajakin.

   ESKO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti