Tuliaiset Moskovasta

MATTI RÖNKÄ

Gummerruksen äänikirja, 2009. 6 CD-levyä, noin 6 t 10 min.

Kirja 236 sivua.

Taas yksi, mikä olisi pitänyt selvitellä jo vuosia sitten: Matti Rönkä. Netin kautta mieheen tutustuessani vakuutuin siitä entistä enemmän. Eipä tule mieleen, siis ei ole vajavaisissa tiedoissani, toista yhtä palkittua suomalaista rikoskirjailijaa. Ehkä kuitenkin Mika Waltari. En viitsi niitä edes luetella Röngän palkintoja ja ansioita. Romaaneja näyttää ilmestyneen seitsemän.

Koska toiseksi viimeinen, toistaiseksi, eli Tuliaiset Moskovasta on ensimmäinen hänen tuotannostaan lukemani kirja, siis kuuntelemani, olin kaiken aikaa vähän huuli pyöreänä. Koska en tiennyt, mikä mies on Viktor Kärppä, en osannut häntä mihinkään ja miksikään sijoittaa. En poliisiksi, en rikolliseksi, enkä tavalliseksi kansalaiseksi, en Suomen, Neuvostoliiton enkä Venäjän. Se teki tapahtumien seuraamisen hivenen hankalaksi.

Ehkä tähän sopii levykansion takakannessa oleva luonnehdinta ”Paras agentti on sellainen, joka ei itse tiedä suorittavansa tehtävää.”

Kenties minullekin siis oli parasta, etten tiennyt, mitä luin, kenestä luin ja mihin lukijana asettuisin – siis kuulijana. Olinko siis parhaassa asemassa?

Tapahtumat kirjassa kuitenkin vyöryivät eteenpäin, tai eivät oikeastaan vyöryneet, vaan kulkivat. Itse olin asettunut kuin katsomoon, odottamaan ja seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka astuu näyttämölle.

Kun ei odottanut mitään, kaikki oli uutta, oikeastaan aika jännittävää. Viktor Kärppä tapasi ihmisen ja pian toisen. Osa oli selkeästi rikollisia, osa agentteja tai etsiviä, yksi oli rakastettu ja toinen lastensa äiti. Kaikkien heidän kanssaan Viktor hallitsi tapahtumia suvereenisti.

Vaikka hän tuli eteeni juonen edetessä vähän kuin siitä kuuluisasta puskasta, tai ehkä juuri siksi, pidin kuulemastani, kirjasta. Aion lukea lisää Rönkää.

Ettei kaikkea pelkästään silitellä, täytyy ihmetelläkin jotakin, ei negatiiviseen arvosteluun asti, vaan ainoastaan todeten. Viktor Kärpälle oli pöytä katettuna liian valmiiksi. Vaikka aika ja tapahtunut romaanissa riensivät, kaikki oli aina valmista lentolippuja, autoja, asuntoja ja ajatuksia myöten – niin omien kuin vieraiden. Liian valmista kuin ennustajalla, aavistajalla tai ajatustenlukijalla.

Harmittaa, etten aikaisemmin törmännyt Matti Rönkään ja Viktor Kärppään. Jälkimmäinen ilmoittautui kirjan jo kuunneltuani inkeriläiseksi paluumuuttajaksi, jonka taival dekkarimaailmassa on kerrassaan tavanomaisesta poikkeava.

MATTI