Mustat sydämet

     SEPPO JOKINEN

Crime Time, 2014, 337 sivua

En ole aikaisemmin huomannut Seppo Jokisen käyttäneen romaaneissaan ’alter egoaan’ – tapaa, minkä Alfred Hitchcock’n teki tunnetuksi ohjaajana. Hänen elokuvansa eivät ainakaan minulle edes alkaneet ennen kuin olin nähnyt sekunnin tai vain välähdyksen hänestä itsestään. Jokisen ’alter ego’ välähtää Mustat sydämet -romaanissa sivulla 247 yhden virkkeen pitui­sena.

”Kirjastoon piti kulkea ulkokautta. Tila ei ollut iso, mutta sitäkin tehokkaammin käytetty. Kirjat olivat suomenkielisiä. Koskinen tarkasteli niiden selkämyksiä ja löysi pitkän rivin tutun tamperelaisdekkaristin teoksia, saman joka aina silloin tällöin kyseli häneltä asiantuntijaneu­voja uutta kirjaa viimeistellessään.

Kappale on hauska yksityiskohta Jokisen ns. australialaisdekkarissa, missä komisario Kos­kinen työtovereineen maratonin jäl­keen ajautuu selvittelemään salaperäisesti kuolleen miehen ja kadonneen tytön tapausta. Molemmat olivat suomalaisia, ja myös tapahtumat keskittyvät muutama vuosikym­men aikaisemmin viiden viikon merimatkan taakse siirtyneiden suoma­laisten pariin. 

Mustat sydämet etenee Jokisen laittaessa tyypilliseen tapaansa Koskisen keskustelemaan, pohtimaan ja päättelemään. Missään hänen aikaisemmassa romaanissaan en ole kohdannut yhtä hyytävää jännitystä kuin tässä muutamaan otteeseen.

Tapahtumat alkavat, kun Koskinen kahden kumppaninsa, Havian ja Havakaisen, kanssa lähestyi maalia viimeiset voiman rippeensä peliin pistäen. ”Australiaan oli lähtenyt Tampe­reeen poliisilaitokselta lähtenyt neljän maratoonarin joukko. Koskinen, Havia ja Havakainen olivat yli viisikymppisiä äijänköriläitä kaikki, fyysisesti parhaat vuotensa ohittaneet mutta psyykkisesti sitäkin sitkeämpiä ja taktisesti taitavampia. Porukan ainoalla naisella Anni Kan­nisella oli ikää puolta vähemmän." Hän oli saapunut maaliin jo tuntia aikaisemmin.

Niin… maalia lähestyessään he kuulivat selvällä suomenkielellä huudon: ”Auttakaa mi­nua! Kyse on ihmisen elämästä.”

Nykyisellä skypejen aikakaudella välimatka Australian ja Tampereen välillä kutistuu lähes olemattomiin, ja pääjuonen ohella seurataan myös nuorukaisen veristä pahoinpitelyä sekä edellisten läheisen työtoverin ri­kosylikonstaapeli Ulla Lundelinin tyttären katoamista. Mara­tonnelikko ei näihin selvittelyihin osallistu, mutta Lundelinilla on ratkaiseva osa Australian tapahtumien selvittämisestä.

Aikaisempien Koskis-romaanien tapaan komisariolle itselleen pohdittavaa antavat henki­lökohtaiset ihmissuhteet, ja Ullan tyttären katoamisestakin jää vielä kerrottavaa ilmeisesti taas vuo­den päästä ilmestyvään Jokisen seuraavaan romaaniin. Oman mielenkiintonsa tulevaisuudesta antaa arvailu, mihin suuntaan Koskisen seurusteluasiat ovat menossa.

    MATTI

KIRJASTA MUUALLA:

Kirsin kirjanurkka: "Kirjan asetelmaa päähenkilökin pohdiskelee moneen kertaan. Turistilla ei ole vieraassa maassa poliisin oikeuksia..."
Lukemattomia kirjoja: "Nyt on taas edessä pitkä vuosi ennen kuin seuraava Koskis-dekkari ilmestyy!"