
Tammi 214, 630 sivua
"Ihminen on syntynyt vapaaksi, kaikkialla hän
on kuitenkin kahleissa."
Ranskalaisen filosofin Rousseaun mietelause pyörii kirjan päähenkilön Morten Falkin mielessä jatkuvasti. Tanskalais-norjalaisen (syntynyt Norjassa, asuu Tanskassa) kirjailijan teos voitti viime vuonna Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (palkinto meni oikeaan paikkaan, minun mielestäni).
Ranskalaisen filosofin Rousseaun mietelause pyörii kirjan päähenkilön Morten Falkin mielessä jatkuvasti. Tanskalais-norjalaisen (syntynyt Norjassa, asuu Tanskassa) kirjailijan teos voitti viime vuonna Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (palkinto meni oikeaan paikkaan, minun mielestäni).
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun
loppuvuosiin. Morten lähtee (lähetetään) Kööpenhaminaan opiskelemaan papiksi. Itse
hän haluaisi lääkäriksi, mutta opettajaisä lupaa maksaa opiskelukulut
ainoastaan jos hän lukee teologiaa. Morten taipuu osittain.
Hän toteuttaa sekä
isänsä että omaa tahtoaan, teologian ohella hän opiskelee myös lääketiedettä ja
hankkii siitä perustiedot, joista on myöhemmin hyötyä joillekin ihmisille, ja
haittaa hänelle itselleen, kun hän on erään toimenpiteensä yhteydessä
vahingossa tappaa itsensä.
Morten läpäisee niukasti pappistutkinnon. Siinä
sivussa hän on rakastunut majapaikkansa omistajan tyttäreen, ja koska tyttökin
on rakastunut häneen, on seurauksena kihlaus. Kaikki näyttäisi menevän loistavasti,
papin virkakin on luvassa.
Morteniin iskee kuitenkin epäilys, että niin
rauhallinen ja sopuisa elämä ei sovellu hänelle. Hän purkaa kihlauksen ja
värväytyy papiksi (lähetyssaarnaajaksi) Grönlantiin;
"vanhatestamentallinen" matka pimeään pohjolaan, jossa elämä on
lievästi sanottuna surkeaa. Tanskalaiset, paikalliset ja hallitusherrat
emämaassa ovat sitä mieltä, että he kohtelevat alkuasukkaita paremmin kuin muut
siirtomaat, mutta totuus on ihan toisenlainen, paikallisiin kohdistuvat lait
ovat kamalia ja mielivalta rehoittaa.
Kirjassa kuvataan kahden asemapaikan tapahtumia, sen
missä Morten toimii pappina sekä siitä muutaman päivämatkan päässä sijaitsevaa
kristittyjen lahkolaisten perustamaa Ikuisuusvuonon asemaa, jota tanskalaiset
isännät eivät hyväksy, koska se poikkeaa valtaapitävän kirkon opeista.
Ikuisuusvuonon nimi tulee paikallisten antamana
siitä, että vuono tekee jyrkkiä mutkia; se näyttää päättyvän, mutta jatkuukin seuraavan
mutkan jälkeen ikuisuuksiin.
Mortenin elämä on taistelua nälän ja hulluuden
rajoilla, sekä paikallisen komendantin kanssa. Vajavaisista lääkärintaidoista
on joskus apua alkuasukkaiden parissa – ja kerran komendantin vaimon parissa, mikä
tapaus osoittautuu kohtalokkaaksi sekä Mortenille itselleen että komendantin
vaimolle.
Kirjaa ei voi suositella lapsille eikä
herkkäsieluisille, sen verran "ronskia" kuvaus on kaikkine ihmisten
toimintoineen. Huumori, jos se sitä on, on mustaakin mustempaa. Lopuksi Morten
pääsee kuitenkin syntymäseutunsa kautta palaamaan Kööpenhaminaan ja joutuu
silminnäkijäksi Kööpenhaminan tuhonneeseen tulipaloon (tulipalo on faktaa).
Morten ei kuitenkaan sopeudu sinne, vaan hakeutuu takaisin Grönlantiin, missä
hän joitakin vuosia vielä pappina toimittuaan kuolee.
Kirjan tarina on rankka, mutta ei sitä voinut kesken
jättää, vaan se vei mennessään.
Lopuksi vielä kirjailijasta. Hän on syntynyt
Norjassa. Isä toimi Jehova-yhteisön johdossa. Kim karkasi 15-vuotiaana kotoaan
Kööpenhaminaan, kouluttautui sairaanhoitajaksi, muutti viideksitoista vuodeksi
Grönlantiin, saattoi itsensä kuoleman rajoille viinan ja lääkkeiden
yhteiskäytöllä, pääsi niistä irti ja alkoi kirjoittaa romaaneja. Elämänkokemusta
riittää!
ESKO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti