Luin pitkästä aikaa blogia ja huomasin, ettei elokuvasta ja teatterista ole mitään, joten päätin "panna lusikkani siihen soppaan".
Katsoimme jokin aika sitten Hesassa Tennispalatsissa pyörivän Westön kirjan perusteella tehdyn elokuvan Missä kuljimme kerran. Siihen oli valittu romaanista paljon sotakohtauksia, jotka eivät ole meikäläisen mieleen koskaan eikä missään. Mutta muuten siinä oli minulle uusia kasvoja (ruotsinkielisiä näyttelijöitä), joita en ole nähnyt teatterin tavalla, enkä tv:ssa, joten se oli raikas tuulahdus. Paljon oli suuria lähikuvia kasvoista yleensä, mikä minua miellyttää. Epookki oli oikein: kauniita vanhoja pukuja ja interiöörejä siis.
Elokuvahan sai melko keskinkertaiset arviot, mutta ei huono lainkaan mielestäni. Tarinaa tuki se, että oli lukenut kirjan.
Elokuvahan sai melko keskinkertaiset arviot, mutta ei huono lainkaan mielestäni. Tarinaa tuki se, että oli lukenut kirjan.
HILKKA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti