ANILDA IBRAHIMI
Albaniassa syntyneen ja Italiaan muuttaneen kirjailijan teos syntymämaastaan on luettava.
Naisnäkökulma on hyvin vahva kirjassa, jossa mies jää marginaaliin, rakia juovaksi hahmoksi, jota kutsutaan isäksi. Saba, punainen morsian, on mahti, jota arvostetaan henkisenä suuruutena. Saban pojan tytär Dora on klooni, jota mummo kasvattaa. Hänen vanhempansa jäävät varjoon - myös isä, vaikka ei niin kovin rakia nautikaan.
Saban uskontokäsitys poikkeaa humoristisena joka suuntaan, kun kaikilla uskonnoilla on se oikea jumala. Näin hän varmistelee, josko vaikka "osuisi kymppiin". Ateismi valtion pakottamana jää vain kuoreksi, jos työ uskonnon poistamiseksi jää vain ulkoiseksi. Uskonnon kynnet tosin siitä huolimatta kuitenkin tylsistyvät, eikä sen ote ole enää niin vahva kuin esim. Afganistanissa, missä se käy hengen päälle.
Punaisen morsiamen (v. 2008) kirjoittaja kuvaa maataan suunnilleen samoin kuin Afganistanissa syntynyt ja Yhdysvalloissa asuva Khaled Hosseini (Tuhat loistavaa aurinkoa (2007): Pääosassa on nainen miesten johtaman uskonnon uhrina. Kirjoittajan sukupuoli näkyy selvästi molempien tarinoissa, mutta yhteisenä tekijänä heillä on kirjoittaminen kotimaastaan sen ulkopuolelta, jolloin mukaan sekoittuu tarinan aitoutta sekoittavaa uutta kulttuurikerrosta.
Albania ja Afganistan ovat kulttuurisidonnaisesti lähellä toisiaan mm. tyttöjen ja naisten halveksunnassa. Historialtaan ne kuitenkin ovat erilaisia, mikä antaa uusia näkökulmia, vaikka kaupungit ja kylät sekä niissä asuvat ihmiset pysyvät samankaltaisina.
TARMO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti