HARRI TAPPER
Atena 2012, 215 sivua
Tapperin veljessarja on tunnettu taiteestaan. Pojista löytyy kirjailijaa ja
pystintekijää.
Saman tyyppinen veljessarja ovat Paasilinnat. Luin vuosia sitten Ernon ja Antti Tuurin yhteisen kokemusperäisen kirjan. Se kertoi Inarijärven kiertämisestä, Isoa Inaria kiertämässä. Mielenkiintoinen kirja.
Minulla on tapana seurata ykkösen aamutelevisiosta kirjaesittelyitä, joissa joku kirjailija kertoo uutuusteoksestaan. Reilu viikko sitten Harri Tapper kertoi kirjastaan Loimu ja lumi. Ajattelin, että tuo kirja pitää lukea ja pyysin Mirjaa tekemään kirjasta varauksen kirjastoon. Sattumalta olin jonon ensimmäinen. (En tosin tiedä, onko kukaan muu halunnut lukea kirjan.)
Tartuin innokkaana kirjaan, mutta luettuani laskin sen kädestäni jokseenkin pettyneenä. Kirjan pääteema on Napoleonin sotiminen Eoroopassa. Sota on kirjassa taustalla kautta linjan, vaikka varsinaisesta sodasta ei juuri muuten puhutakaan, silloin tällöin kerrotaan kuolleiden sotilaiden ja hevosten lukumääriä.
Kirja sisältää pieniä kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista, joilla on hatara yhteys toisiinsa Napoleonin sotimisen kautta. Suurin osa jutuista on tosin venäläisten puolelta. Monien tarinoiden perusajatusta en edes ymmärtänyt.
Saman tyyppinen veljessarja ovat Paasilinnat. Luin vuosia sitten Ernon ja Antti Tuurin yhteisen kokemusperäisen kirjan. Se kertoi Inarijärven kiertämisestä, Isoa Inaria kiertämässä. Mielenkiintoinen kirja.
Minulla on tapana seurata ykkösen aamutelevisiosta kirjaesittelyitä, joissa joku kirjailija kertoo uutuusteoksestaan. Reilu viikko sitten Harri Tapper kertoi kirjastaan Loimu ja lumi. Ajattelin, että tuo kirja pitää lukea ja pyysin Mirjaa tekemään kirjasta varauksen kirjastoon. Sattumalta olin jonon ensimmäinen. (En tosin tiedä, onko kukaan muu halunnut lukea kirjan.)
Tartuin innokkaana kirjaan, mutta luettuani laskin sen kädestäni jokseenkin pettyneenä. Kirjan pääteema on Napoleonin sotiminen Eoroopassa. Sota on kirjassa taustalla kautta linjan, vaikka varsinaisesta sodasta ei juuri muuten puhutakaan, silloin tällöin kerrotaan kuolleiden sotilaiden ja hevosten lukumääriä.
Kirja sisältää pieniä kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista, joilla on hatara yhteys toisiinsa Napoleonin sotimisen kautta. Suurin osa jutuista on tosin venäläisten puolelta. Monien tarinoiden perusajatusta en edes ymmärtänyt.
Monta kertaa lukiessa tuli mieleen, että
tämä kirja taitaa olla kirjoitettu viisaammille lukijoille. Minulla on
mielestäni historiasta kohtuulliset perustiedot ja yritin ymmärtää kirjaa siitä
näkökulmasta, mutta kun tapahtumien kulku ei auennut, niin ei auennut.
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun
valistuneemman lukijan kommentti tästä Tapperin kirjasta. Teoshan voi olla
vaikka kuinka hyvä. Minä en vain sitä osaa arvostaa.
Pannaan kevennykseksi yksi juttu kirjan loppupuolelta. Tämän minäkin ymmärsin:
"Karhu, susi ja jänis, niin kuin
tiedetään, ovat enimmäkseen riidoissa. Mutta eräänä iltana ne päättivät ottaa
viinaksia. Otetaankin oikein miehen lailla. Jänis sammui ensiksi. Karhu ja susi
siemailivat vielä, mutta sitten ne ryhtyivät riitelemään ja tappelivat verissä
päin, kunnes retkahtivat hangelle kumpikin. Jänis heräsi aamulla ensiksi.
- Minulle eivät taida viinakset sopia, kun olen näin pahapäinen."
- Minulle eivät taida viinakset sopia, kun olen näin pahapäinen."
NIILO
Loimu ja Lumesta en toistaiseksi tiedä mitään. Häpeä tunnustaa, myös Harri Tapper on minulle tuntematon.
VastaaPoistaSen sijaan Paasilinna/Tuurin yhteisestä retkestä kertova kirja ison Inarin kiertämisestä tuli luettua vuosia sitten. Se jäi mieleen kirjana, jossa maistuu ja tuntuu niin sanottu elämän maku. Siihen mukaan pääseminen tietysti vaatii myös lukijalta tietynlaista asennetta.
Kuinkahan moni meistä etelän ihmisistä tietää, että se iso Inarin meri siellä kaukana pohjoisessa on oikealta nimeltään Inarijärvi, ei Inarinjärvi.