HERTA MÜLLER
Tammi 2010, 242 sivua
Müllerin kirja on varsin ankeaa luettavaa, ja täydellinen vastakohta eli hyvin kaukana esimerkiksi erittäin suositun brasilialaisen kirjailijan Paolo Coelhon tarinoista. Müller kuvaa tätä maailmaa ja tämän maailman ihmisiä – ja huomattavasti todenmukaisemmin.
Kirjassa nuorehko, vaatetustehtaassa
työskentelevä nainen joutuu turvallisuuspalvelun rattaisiin, kun pistää
Italiaan menevien miesten asusteiden taskuihin vaaralliseksi tulkittavan lapun,
jossa lukee: Haluan tavata sinut, soita. Lappu tietenkin löytyy tarkastuksessa,
ja sen jälkeen alkavat usein toistuvat käynnit kuulusteltavana turvallisuuspalvelun
herrasmiesmajurin luona.
Alkajaiseksi majuri suutelee naista
kädelle yrittäen samalla musertaa tämän sormet. Tämä kidutus on lähinnä
laadultaan henkistä, samalla kuitenkin vihjataan, että muunkin laatuista olisi
luvassa.
Tarinassa on mukana myös naisen
poikaystävä, joka erotetaan työpaikastaan, kun selviää, että hän asuu
valtiopetoksesta epäillyn naisen kanssa. Mies sortuu sen jälkeen juopottelemaan
entistä ahkerammin. Kaikilla muillakin kirjan ihmisillä tuntuu menevän yhtä
surkeasti tässä työläisten ”paratiisissa”.
Nainen on ”kutsuttuna” matkalla
raitiovaunulla kuulusteluun. Matkan aikana hän tarkkailee kanssamatkustajiaan
ja muistelee omaa elämäänsä; mennyttä ja nykyistä. Nykyisyyttä hallitsee
rakkaus alkoholisoituneeseen asuinkumppaniin, mutta kahlitsee eläminen yhteiskunnan
mielivaltaisen jatkuvat tarkkailun alaisena.
Mutta, tarina loppuukin onnellisesti -
vai loppuuko - kirjan päättyessä naisen
toteamukseen: "Hah hah, hulluksi ei tulla"
ESKO
Katso myös kommenteista ESKON
kirjoitus Faktaa kirjan taustaksi.
Tässä faktaa Herta Müllerin kirjan taustaksi Ceaucescun ajan Romaniasta.
VastaaPoistaNicolae Ceaucescu nousi valtaan Romaniassa 1960-luvun puolivälissä. Hän oli sikäli erikoinen tapaus ns. kansandemokratioissa, että uskalsi pullikoida neukkuja vastaan, hän mm. tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen. Länsivallat palkitsivat hänet tästä teosta myöntämällä Romanialle suuria lainoja.
Ceaucescu matkusti 1971 Mao Tse Tungin ja Kim Il Sungin vieraaksi Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Se oli opintomatka, jonka jälkeen kuria kiristettiin Romaniassa, pienimmätkin vapaudet poistettiin.
Romanian turvallisuuspoliisia on luonnehdittu otteiltaan kaikkein brutaaleimmaksi kommunistivaltioissa. Se on paljon sanottu, kun muistaa KGB:n ja Stasin toimet. Loppu alkoi häämöttää 1980-luvun alussa, korruptio ja sukulaisten suosiminen kasvoivat jatkuvasti.
Valtansa merkiksi Ceaucescu rakennutti maailman toiseksi suurimman rakennuksen Kansojen palatsin Bukarestiin. Se on ollut siitä lähtien tyhjillään. Ceaucescu myönsi itselleen arvonimet, joille aidanseipäätkin nauravat: Ajatusten Tonava ja Karpaatien nero. Tarinan loppu oli kun Ceaucescu teloitettiin ampumalla vaimonsa kanssa joulupäivänä 1989.
Summa summarum
Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että saamme olla tyytyväisiä täällä Suomessa, kun 1930-luvun lopussa päättäjämme eivät uskoneet Isä Aurinkoisen houkutuksia liittyä suuren ja mahtavan joukkoihin, vaan jukuripäisesti pysyivät linjassaan. Sama kohtalo meitä siinä porukassa olisi odottanut kuin romanialaisia, ja muita itä-Euroopan maita. Olisimmepa saaneet kyllä matkustella virolaisten tapaan tuonne Siperian suuntaan, Mallorcan matkat olisimme saaneet kyllä unohtaa!
Tämä on kirjoitettu vakain tuumin ja harkiten sekä selvin päin. Kannan tästä myös täyden vastuun kuten persujen Hirvisaari avustajansa kirjoituksista.
ESKO